– Tarja Kallio-Tamminen –

Ihminen luo käsityksensä maailmasta ja kantaa myös näkemystensä seuraukset. Elämme uskomuksiamme todeksi niin henkilökohtaisella kuin yhteisölliselläkin tasolla, kunnes aikansa eläneet kuplat uuden tiedon ja kokemuksen myötä puhkeavat. 

Uudistuva todellisuuskäsitys

Klassisen fysiikan myötä omaksuttu ajatus kellokoneistomaailmasta on jäämässä historiaan. Perustavat metafyysiset oletukset maailmasta ja ihmisestä ovat uuden tiedon myötä radikaalisti uudistumassa. Todellisuudesta luultavasti syntyy paljon aikaisempaa eloisampi ja innostavampi yleiskartta ohjaamaan tulevaa tutkimusta ja ihmisten jokapäiväistä elämää. Siinä Descartesin olettama, mutta vaille pitäviä perusteluja jäänyt vastakkainasettelu aineen ja hengen väliltä luultavasti lopullisesti häviää.

Tämä ei merkitse materialismin voittoa, mielen palauttamista aivoihin, vaan dualismin aitoa ylittämistä niin, että mielen reaalinen olemassaolo ja vaikutustavat kyetään entistä paremmin ymmärtämään. Kvanttimekaniikan myötä todellisuus on usein tulkittu tavalla tai toisella psykofyysiseksi.  Siihen kuuluu myös abstrakti sisäinen puoli, mahdollisuuksien kvanttitaso, jonka komplekseilla lainalaisuuksilla on välitön vaikutus aineen tason muotoutumiseen. Tähän uuteen tilaan on mahdollista sijoittaa myös ihminen sisäisine ulottuvuuksineen. Mieli voisi olla kuin kvanttitila, näkymätön tekijä, jonka muoto vaikuttaa aineellisen todellisuuden rakentumiseen; se ilmenee niissä todennäköisyyksissä, jotka voivat erilaisissa tilanteissa realisoitua.

Jos myös mieli ja sen muotoutuminen ymmärretään osaksi lainalaista universumia, maailma muuttuu paljon aikaisempaa kiinnostavammaksi. Aineellisena mekanistisena järjestelmänähän se on perimmältään tylsä, ennalta tunnettu paikka, jonka ihminen sattuman oikusta tiedostaa ilman, että hän voisi olevaa muuksi muuttaa. Voi vain ihmetellä, miksi koskaan tyydyimme tällaiseen puolinaiseen karttaan, josta kokonaan puuttuu sisäisen maailmamme rikkaus, kaikki ne psyykkiset syvyydet ja mahdollisuudet, jotka antavat arvon ja merkityksen ihmisen elämälle.

Miksi otimme klassisen fysiikan latistavan maailmankuvan niin todesta, että kartan puutteiden takia itsekin lähes mitätöimme sisäisen puolemme, jonka kuitenkin kokemuksesta tiedämme paljon todellisemmaksi ja vaikuttavammaksi kuin paraskaan teoria. Tiedämme, että yksikään kielellinen kuvaus tai teoria ei voi kaikkea sisäistä rikkauttamme tavoittaa. Paljon vanhoja karttoja oleellisempaa onkin sisäisen maailman laatu – hiljainen herkkyys, erotuskyky ja luovuus, jotka valmistavat tietä uusille, entistä paremmille kuvauksille.

Kenelläkään ei ole varmaa ja lopullista tietoa todellisuuden luonteesta puhumattakaan siitä, että jo selkeästi ymmärtäisimme kaikki elämään ja terveyteen liittyvät kysymykset. Miksi joku sairastuu ja toinen ei? Minkälaisia merkityksiä ja myönteisiäkin vaikutuksia sairastuminen voi avata niin yksilössä kuin hänen lähipiirissään? Tarkastelemalla vain fysiologisia mekanismeja tuskin voidaan ymmärtää, miksi plasebo vaikuttaa, tai mikä on uskon ja luottamuksen osuus paranemisessa. Mikä voisi olla toivon merkitys ja sopiva annoskoko erilaisissa tapauksissa ja tilanteissa?

Miksi ylläpitää vastakkaisuutta?

Luonnontieteilijän työkalupakissa ei ole ollut välineitä pohtia uskon ja tiedon suhteita tai mielen sisäisten tekijöiden yksilöllisiä vaikutuksia. Kaikki ”pehmeät” kysymykset on delegoitu humanisteille, joiden toimenkuvaan puolestaan ei ole kuulunut faktuaalisten vaikutusmekanismien käsitteleminen.

Uudessa kokonaisvaltaisessa kehikossa, kun kartta muuttuu kompleksisemmaksi ja maailmaa ei enää paloitellakaan aineeseen ja henkeen, kaikki kysymykset kuuluvat kaikille. Luonnontiede ja ihmistiede, aine ja mieli, kova ja pehmeä hoito, idän ja lännen lähestymistavat voivat kohdata ja keinotekoiset raja-aidat kaatua. Voimme ennakkoluulottomasti kysyä ja tutkia uusia asioita, sallia myös sellaiset hypoteesit, jotka eivät sovi klassisen fysiikan ajattelumaailmaan. Avoimuus ja kyky tarvittaessa luopua virheellisiksi osoittautuneista oletuksista ja ajattelutavoista on terveen kehityksen perusta niin yksilössä kuin tieteessäkin. Pitäytyminen virheellisiin oletuksiin johtaa toimintaa ja tutkimusta harhaan.  

Molekyylibiologinen ja epigeneettinen tutkimus on antanut jo paljonkin näyttöä siitä, että ihmistä ei voi redusoida geeneihinsä. Solujen ympäristöllä ja muilla ulkopuolisilla tekijöillä, joihin voidaan laskea myös tunne- ja mielentila, on ratkaiseva vaikutus niiden toimintaan ja muotoutumiseen, geenien aktivoitumiseen ja sammumiseen. Psykoneuroimmunologinen tutkimus on tehnyt selväksi, että psyykkiset prosessit, hermosto ja immuunijärjestelmä vuorovaikuttavat keskenään. Suru, pelko ja ahdistus voivat lisätä sairastumisen riskiä siinä missä tupakointi ja alkoholikin. Tunteet ja ajattelutapamme vaikuttavat fysiologiseen tilaamme ja toisaalta tiedämme, että neuroplastisuuden myötä voimme itse sopivilla harjoituksilla muokata aivojamme ja samalla myös mieltämme ja reagointitapojamme. Ihminen näyttää olevan erilaisista tekijöistä ja kerroksista koostuva toiminnallinen kokonaisuus, herkkä systeemi, jonka eri osatekijät riippuvat toisistaan ja vaikuttavat systeemin tilan kehitykseen. Aineen maailman lainalaisuuksien yksityiskohtainen tutkiminen on vahvistanut vanhojen traditioiden ymmärryksen, että mieli ja tunteet määrittävät hyvinvointiamme siinä missä fyysisetkin tekijät.

Oman kokemuksen kautta kokonaisvaltaisuuteen

Viime vuosikymmeninä yhä suurempi joukko ihmisiä on tutustunut itämaisiin ajattelutapoihin ja elämänfilosofioihin. He ovat oman kokemuksensa kautta oppineet arvostamaan niiden kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Hyvinvointi lisääntyy joogan ja meditaation myötä: keho rentoutuu, hengitys vapautuu ja erilaiset piilevätkin jännitykset voivat poistua. Harjoituksensa myötä ihminen oppii paremmin ymmärtämään toimintojaan määrittäviä lainalaisuuksia, miten lisätä elinvoimaa, hallita stressiä tai virkistää mieltä. Itsetuntemuksen lisääntyessä voi helpommin vapautua myös elämää häiritsevistä ehdollistumista, erilaisista automatisoituneista ajattelutavoista ja tarpeettomista tunnereaktioista. Ei tunnu mahdottomalta uskoa, että ihminen voisi kehittyä enemmänkin: tietoisuus laajentua ja kehomielen hallinta lisääntyä aina tarunomaisiin joogisiin mittoihin.

Tiede on näihin asti keskittynyt ulkoisen maailman toistettaviin prosesseihin, mutta ei ole syytä olettaa, etteikö se voisi tulevaisuudessa tavoittaa enemmän myös ns. henkistä todellisuutta; tarjota lisää ymmärrystä mielen luonteesta, muotoutumisesta ja vaikutuksista. Tietoisuuden tutkimus on nouseva trendi, jota on alettu lähestyä monista eri suunnista. Neurotiede kykenee jo aivokuvantamisen myötä havainnoimaan jonkin verran myös ihmisen subjektiivista kokemusta.

Arvokas sisäinen avaruus

Sisäisen avaruutemme kompleksisuus on kuitenkin moninkertainen ulkomaailmaan verrattuna.  Jotta yksilöllisiä mielensisältöjä, niiden syntyä ja merkityksiä kyettäisiin entistä kattavammin tutkimaan ja mallittamaan, tiedon lähteenä olisi ulkoisten mittausten lisäksi syytä huomioida myös introspektio, kurinalainen sisäinen havainto, jonka käytöstä idän kontemplatiivisilla traditioilla on vuosituhantinen kokemus.    

Idän ja lännen tutkimusmetodien yhdistäminen voisi nostaa mielen toimintoja, rakenteita ja kehitys-mahdollisuuksia koskevan ymmärryksen aivan uudelle tasolle. Käytössämme on nyt monia laitteita, joita muinaiset mestarit eivät osanneet kuvitellakaan. Voimme objektiivisesti mitata erilaisten harjoitusten fysiologisia vaikutuksia. Nähdä miten hormonieritys, aivojen välittäjäaineet tai suolistobakteerien kannat muuttuvat, kun tavalla tai toisella muutamme elintapoihimme. Voimme entistä paremmin tutkia myös harjoitusten yksilöllisiä vaikutuksia. Subjektiivisen kokemuksen pohjalta kehitetyt menetelmät eivät välttämättä sellaisenaan sovi kaikille. Tiedämme esimerkiksi, että kaikkiin erilaisiin keskittymisen ja huomioinnin tiloihin liittyy erilainen aivotoiminnan tila. Yhdistämällä tämä tieto yksilöllisen EEG-profiilin tarjoamiin tuloksiin on mahdollista kertoa, minkälainen harjoitus parhaiten sopisi tasapainottamaan kenenkin aivotoimintoja ja mielentiloja.

Mikään luonnon fakta ei vaadi mallittamaan ihmistä pelkäksi biologiseksi koneeksi. Vapauden, luovuuden ja henkisyyden ideat ovat kautta aikojen sisäisesti koettuina tosiasioina määrittäneet kehitystämme, vaikka niiden olemassaoloa ei klassisen fysiikan mekanistis-deterministisessä kehikossa voitukaan selittää. Maailmankuvan uudistuminen tarjoaa mahdollisuuden luoda inhimillisempi, ihmisen ainutkertaisuutta arvostava kulttuuri, jossa tehokkuuden ja tuottavuuden sijasta ohjenuorana olisi tasapainoinen kehitys ja eettisesti arvokas elämä. Ehkä voisimme olla myös terveempiä, jos arvostaisimme enemmän ihmistä kaikkine keskeneräisyyksineen ja sisäisine mahdollisuuksineen?  

Ihmisinä joudumme jokainen oman kokemuksemme ja parhaan viisautemme mukaan suunnistamaan kompleksisessa todellisuudessa. Voimme pyrkiä edistämään yhteistä hyvää, mutta meillä ei ole oikeutta vaatia muita hyväksymään käsityksiämme. Jokaisen on viime kädessä voitava itse vastata valinnoistaan ja niiden seuraamuksista – myös terveydenhoidossa. Yhdessä voimme pitää huolen siitä, että terveyttä ei alisteta taloudelle, eikä lääkäriä uuvuteta latistavaan, ulkopuolelta valmiiksi määriteltyyn asiantuntijuuteen. Potilas tuskin tulee jäämään vain passiiviseksi avun vastaanottajaksi. Tehokkuus, lääkkeet ja laitteet eivät korvaa inhimillistä vuorovaikutusta. Tasaveroisessa kohtaamisessa asiakas ja hoitaja voivat oppia toisiltaan.

Parantamisessa voitaisiin käyttää ihmiskunnan koko kulttuuriperintöä – kehittää tiedettä ja teknologiaa yhä vakavampien sairauksien selättämiseksi, ja toisaalta pyrkiä sellaisten kehittymistä kokonaisvaltaisilla pehmeillä metodeilla jo ennalta ehkäisemään. Viime kädessä luonto parantaa.

Kirjoituksen ensimmäinen osa Maailmankuvan muutos uudistaa terveysajattelua, osa 1

                                   *   *   *   *   *

Tarja Kallio-Tamminen on fysiikanfilosofi, jonka filosofian alan väitöskirja käsitteli kvanttifysiikka Quantum Metaphysics. Hän on julkaissut myös suurelle yleisölle tarkoitetun kirjan Kvanttilainen todellisuus: Fysiikka ja filosofia maailmankuvan muokkaajina.Helsinki: Yliopistopaino. Kvanttilainen todellisuus.