-Vieraskynä: Jussi Pellonpää-

Joskus huomaamme toistavamme samoja virheitä parhaista yrityksistämme huolimatta. Tätä voi tapahtua esimerkiksi työssä tai sosiaalisessa kanssakäymisessä, mutta myös alttius loukkaantua tai kokea kipua voi usein tuntua suoranaiselta kiroukselta. Luonnollisesti pyrimme ponnistelemaan haasteiden yli tai toisinaan jättämään tekemättä jotain välttääksemme ei-toivottua. Enemmän ei kuitenkaan ole aina parempi ja toisaalta emme tiettyjä kehon liikkeitäkään aina edes kykene välttämään ikään kuin kehomme jarrut olisivat rikki.

Tämä johtuu siitä, että vaikka meillä on omat strategiamme, on myös hermostollamme omat tahdostamme riippumattomat strategiat, jotka asettavat osaltaan rajoja kyvyllemme liikkua ja toimia. Työstämällä sitä, mitä tapahtuu hermostossa ja kehossa ennen kuin ihminen liikkuu tai toimii, voidaan kuitenkin oppia hyödyntämään kehon viisautta täsmällisemmin ja tätä kautta saada voimaannuttavia kokemuksia kehon (ja elämän) paremmasta hallinnasta. Esittelen tässä nyt kahta pääasiallisesti harjoittamaani menetelmää, joilla tähän pyritään.

Rolfing

Rolfing on manuaali- ja liiketerapiamenetelmä, jossa huomioidaan painovoiman vaikutus osana strategiaa työstettäessä erilaisia kehoon tai keho-mieliyhteyteen liittyviä vaivoja. Rolfaajana autan asiakasta löytämään vaihtoehtoisia tapoja kokea oman kehon ja ympäristön välinen suhde, johon keho vastaa muuttamalla asentoa ylläpitävien lihasten jännitystä, sekä lopulta rakennetekijöitään tehden seisomisesta kevyempää ja vaivattomampaa. Tämä (muuttunut asento) voi puolestaan antaa paremmat valmiudet elämän fyysisille ja psyykkisille haasteille.

Näkö-, kuulo-, haju- sekä tuntoaistin lisäksi hyödynnämme pehmytkudoksissa ja nivelissä olevia proprioseptoreita, jotka informoivat hermostoa kehon asennosta siinä tilassa, jossa liikumme. Tunnepuolen tekijöillä, kuten peloilla ja traumahistorialla, on tärkeä merkitys siinä, kuinka keho koordinoi näiden aistien avulla kaikkea ympäristöstä kerättyä informaatiota, ja näin säätelee myös pystyasentoa. Kaikilla tunnetiloilla on niihin liittyvät somaattiset eli kehon vasteet ja myös kehon asentoja voidaan hyödyntää työstettäessä psyykkisiä oireita tai traumaa.

”Ryhti” on sekä seuraus siitä, kuinka keho (ja koko ihminen) on vastannut ympäristönsä asettamiin vaatimuksiin, että potentiaali tai tietyn tasoinen valmius liikkumiselle ja toiminnalle. Keho voi adaptoitua niin myönteisellä kuin kielteiselläkin tavalla sille asetettuihin vaatimuksiin. Mikäli ”ryhti” on yksilön kannalta epäedullinen, liikkuessamme ja hengittäessämme (jopa 30 000 kertaa päivässä) lukitsemme paitsi kehon vaivat, myös koko psykofyysisen ”asenteen” kehon rakenteeseen loukkuun.
Kehon rakenteita yhdistävällä sidekudoksella on merkittävä rooli tässä sen vahvistaessa tietynlaista ”ryhtiä” muuttamalla koostumustaan ajan kanssa kehoon vaikuttavien voimien pohjalta. Työstämällä tilanteen kannalta tärkeitä kehomieliyhteyden osatekijöitä voidaan muuttaa pystyasento-orientaatiota ja paremman painovoimasuhteen avulla saada vapautettua koko psykofyysinen ”asenne” loukusta kehon rakenteen muodon muuttuessa.

Somatic Experiencing

Toinen merkittävä käyttämäni menetelmä on Somatic Experiencing – kehomieli-traumaterapia. Se kulkee käsi kädessä Rolfingin kanssa ja on myös saanut suurimmat terapeuttiset vaikutteensa Rolfingista. Menetelmän kehittäjä tri Peter A. Levine onkin rolfaaja lukuisien muiden pätevyyksiensä lisäksi. Somatic Experiencing on ollut merkittävästi muuttamassa post-traumaattisen stressisyndrooman (PTSD) hoitamisen viitekehystä psyykkisenä pidetyn oireyhtymän hoitamisesta enemmän ongelman keholähtöistä luonnetta kunnioittavaksi. Kyseessä on näkemys, jota traumaa tutkiva tiedekin tukee yhä enemmän tänä päivänä.

Perusajatuksena on, että trauma on hermojärjestelmään jäänyt keskeneräinen toiminta, jota keho pyrkii saattamaan loppuun siinä kuitenkaan onnistumatta. Kyse on erilaisia vaiheita sisältävän ns. uhka-vastejärjestelmän toiminnasta, joka pysähtyy ”taistele tai pakene”- vaiheeseen, mikäli ihminen kokee, ettei hän uhkaavassa tilanteessa kykene puolustautumaan taistelemalla vastaan tai pakenemaan. Luonnossa elävien eläinten uhka-vastejärjestelmä saattaa tämän tapahtuman loppuun hetkessä, mutta ihmisen kognitiivisen älyn hallitsevuuden takia meidän pelkomme usein jäädyttää tämän tapahtuman hermojärjestelmässä ja keho jää elämään menneisyyteen pyrkien edelleenkin selviytymään tilanteesta, joka ei ole enää ajankohtainen.

Monet fyysiset oireet tämän päivän maailmassa ovatkin trauman somaattisia (kehossa olevia) vasteita. Ja tällä kroonisen stressin valtakaudella myös alttius traumatisoitua on tavallista suurempi, koska evoluutiotieteiden näkökulmasta epäedulliset elämäntavat saattavat pitää ”taistele tai pakene” -vastetta päällä jatkuvasti ilman, että elämässä edes tapahtuisi mitään poikkeuksellista. Myös traumatisoituneiden henkilöiden psyykkisellä tasolla kokemat asiat, kuten syyllisyys ja häpeä, ovat seurauksia, joiden selvittämiseksi hermojärjestelmän ja kehon täytyy palata tähän hetkeen.

Somatic Experiencingissä autamme ihmisiä tulemaan tietoisiksi kehossa normaalisti piilossa olevista tuntemuksista. Tietoisuus näistä tuntemuksista on tärkeää palautetta kehon tilasta hermostolle ja aivoille, jonka pohjalta hermosto voi lopulta myös saattaa loppuun ”taistele tai pakene” -vasteen onnistuneesti.

Kehon fyysisiä tuntemuksia ei voida kuitenkaan traumatisoituneen henkilön kohdalla alkaa herättelemään esiin ilman, että henkilöllä on riittävää kapasiteettia sietää autonomisen (tahdosta riippumattoman) hermoston voimakasta viritystilaa, jonka esiintyminen istuntojen aikana on lopulta välttämätöntä uhka-vastejärjestelmän keskeneräisen tapahtuman loppuun saattamiseksi ja trauman parantamiseksi. Toisin sanoen kyse ei ole vain energian laukaisemista, vaan myös stressijärjestelmän sietokyvyn vaiheittaisesta kasvattamisesta, jolle tärkeä edellytys on turvallisuuden tunne.

Liskoaivoille täytyy puhua niiden ymmärtämää kieltä

Rolfingin ja Somatic Experiencingin vaikutusmekanismeille on yhteistä psyykkisten tekijöiden ja traumahistorian merkitys asiakkaan ongelmia työstettäessä. Yhteistä ovat myös ominaisuudet, joita ammattilaisen tulee omata voidakseen auttaa ihmisiä näitä mekanismeja hyödyntäen sekä siihen johtava oppimisprosessi. Sekä Rolfing- että Somatic Experiencing -asiakkaiden elämää rajoittavat hermoston liike- ja toimintamallit, jotka ovat määrittämässä liikkumista ja toimintaa osaltaan jo ennen kuin henkilö tekee tahdonalaisesti mitään.

Toivottujen muutosten aikaansaamisessa ei ole kyse niinkään tekemisestä kuin asioiden tapahtumisesta. Tarkoituksena on luoda turvallinen ”kehys”, jonka puitteissa toivottuja muutoksia voi tapahtua. Tällöin ei ole kyse pelkästään siitä, mitä ammattilainen tekee tai osaa, vaan hyvin paljon siitä, kuinka tämän läsnäolo koetaan hoitotilanteessa myös primitiivisemmällä tasolla. Siitä huolimatta, että uhka-vastejärjestelmämme ei ole koko aikaa taistele tai pakene (tai jäädy) tilassa, autonominen hermosto on silti aina valmiudessa.

Ammattilaisen keho välittää viestejä, joita evoluution varhaisemmassa vaiheessa syntyneet aivojen osat, liskoaivot (aivorunko ja pikkuaivot) sekä limbinen järjestelmä, yhdessä arvioivat joko vaaralliseksi tai turvalliseksi ilman, että asiakas välttämättä edes tiedostaa tätä. Ammattilaisen oman hermoston itsesäätelyjärjestelmän toimiessa hyvin ja hänen menetellessä oikein, asiakkaan hermosto voi kokea tilanteen turvallisena ja sallia toivottujen muutosten toteutumisen.

Tärkeä ominaisuus näiden mekanismien kanssa työskennellessä on ”resonointikyky”, joka edellyttää ammattilaisen oman kokemuksellisuuden hyödyntämistä hoitotapahtumassa. Kyse ei ole pelkästä tietoisesta menettelystä hoitotilanteessa, vaan ennen kaikkea prosessista, jonka ammattilainen ja hänen kehomielensä joutuu käymään läpi ajan kanssa. Muutokset, joita ammattilainen kokee kehossaan, perustuvat samoille mekanismeille kuin asiakkaan toivottavat muutokset.

Prosessin aikana kehossa tapahtuvien muutosten tietoinen kokeminen antaa valmiuksia resonoida eli ymmärtää ja myötävaikuttaa prosessissa, jota asiakas käy läpi oman kehonsa suhteen. Resonaatiossa, kuten myös koko onnistuneessa hoitosuhteessa, on suurelta osin kyse hyvin toimivasta neurobiologisesta yhteydestä ammattilaisen ja asiakkaan välillä.

Se kuinka ammattilainen hallitsee harjoittamiensa menetelmien taustalla olevan teorian sekä toimenpiteiden teknisen toteutuksen on tärkeää, mutta tämäntyyppisten menetelmien kohdalla työn vastaanottaminen omakohtaisesti on ehdoton edellytys sille, että voidaan soveltaa tietoa ja teknistä osaamista tarkoituksenmukaisella tavalla.
Se on itse asiassa edellytys sillekin, että voidaan edes ymmärtää teoriaa riittävästi sovelluksen merkityksellisyyden kannalta.

Kehollistaminen on tärkeä ja usein puuttuva elementti kehon toiminnan ymmärtämisessä ja skeptisyyskin monia menetelmiä kohtaan johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei ihmisillä ole riittäviä niiden ymmärtämistä tukevia henkilökohtaisesti koettuja kehollistettuja kokemuksia.

---

Kirjoittaja Jussi Pellonpää on Certified Rolfer™, SEPT (Somatic Experiencing Practitioner in Training) ja koulutettu hieroja. Kotisivut: www.rolfing-helsinki.fi

LÄHTEET:

Rolfing: 

Effects of soft tissue mobilization (Rolfing pelvic lift) on parasympathetic tone in two age groups
Shifts in pelvic inclination angle and parasympathetic tone produced by Rolfing soft tissue manipulation.
Rolfing structural integration treatment of cervical spine dysfunction
Effects of structural integration on state-trait anxiety.

Somatic Experiencing:

Somatic experiencing: using interoception and proprioception as core elements of trauma therapy

Muita:

Bodily maps of emotions

The body keeps the score: memory and the evolving psychobiology of posttraumatic stress.

Autonomic nervous system correlates in movement observation and motor imagery