Terveyttä turvallisuuden kokemuksesta – Traumainformoitu hoitaminen

– Kati Sarvela –

Psykiatri ja professori Sandra Bloom räväyttää ajattelullaan terveydenhoidon ammattilaisen silmien eteen melkoisen todellisuuskuvan. Hänellä ei ole pieniä visioita. Philadelphiasta on rakennettava muutamassa vuosikymmenessä terve, hyvinvoivien kansalaisten, turvallinen yhteisö. Kaupungin kaduilla tulee voida liikkua tulevaisuudessa turvallisesti missä tahansa, pelkäämättä tulemista raiskatuksi, muuten pahoinpidellyksi tai ammutuksi. (kst. Sandra Bloom video1)

Bloom kumppaneineen on traumainformoidun hoitamisen uranuurtajia. Sote-järjestelmän on Bloomin mukaan pureuduttava pahoinvoinnin juuriin: ihmisen turvallisuuden kokemuksen palauttamiseen. Se luo perustan aikuisen hyvälle psykofyysiselle terveydelle. Ollakseen tehokas ja turvallinen, järjestelmän on oltava sekä traumainformoitu että traumaherkkä. Tämä ei koske vain mielenterveysyksiköitä vaan koko sosiaali- ja terveysalaa.

Mitä on traumainformoitu hoitaminen?

Mitä on trauma? Trauma on asia, jonka ihmiset haluavat unohtaa, koska koettu asia on liian suuri asia henkilökohtaisesti käsiteltäväksi. Myös yhteisöt mielellään unohtaisivat traumat, koska ne tuovat niillekin suuria haasteita, joita on vaikea sivuuttaa. Traumat nostavat nimittäin yhteisöjen tietoisuuteen kokemuksia, joita ei aina voi vain rationaalisesti käsitellä. (Bessel van der Kolk video2 )

Bessel van der Kolkin mukaan traumatisoituneet ihmiset eivät ole suosittuja. Heille saatetaan usein  sanoa esimerkiksi “Miksi sä jaksat aina kaivaa tuon vanhan asian esille… Siirry jo elämässäsi eteenpäin!”. Traumatisoitunut syrjäytetään ja eristetään hyvin helposti yhteisöjen ulkopuolelle. Siksi hän etsii herkästi uuden yhteisön muiden traumatisoituneitten ihmisten parista. He löytävät identiteettinsä kärsimyksestään ja juuttuvat siihen kiinni. Monet luulevat, että trauma on menneisyyden kärsimystarina. Se ei kuitenkaan ole Kolkin mukaan vain sitä. Sen sijaan trauma vaikuttaa aivoihin ja koko kehoon. Trauman seurauksena ihminen kokee elämän erilailla kuin ei-traumatisoitunut ihminen. Traumojen hoitaminen on sitä,että autetaan ihmistä tuntemaan itsensä jälleen täysin eläväiseksi ja vastamyrkytetään, ”detoksitsioidaan”, trauman oireet. (Bessel van der Kolk, video2)

Mitä on traumainformoitu hoitaminen perusterveydenhoidossa? Traumainformoidussa hoitamisessa otetaan huomioon ihmisten erilaiset vaikeat elämänkokemukset siten, että auttajan on mahdollista toteuttaa tehtäväänsä tehokkaasti näistä kokemuksista huolimatta, samalla välttäen vaikeiden kokemusten heijastumista omaan itseen. Sijaistraumatisoituminen ja empatiauupumus ovat tavallisia terveydenhoidon ammattilaisen ongelmia, jotka liittyvät puuttellisiin taitoihin kohdata traumatisoituneita potilaita ja kohtaamisiin liittyviä omia tunteita.

Traumainformaatio ja siihen liittyvä tieto ja kokemuksellinen oppiminen johtaa traumasensitiivisyyteen, herkkyyteen, ymmärtää paremmin omia ja potilaiden kokemuksia. Huomaan itsekin saamani traumakoulutuksen jälkeen katsovani itseäni ja potilaitani uusin traumasilmälasein. Niiden kautta erotan asioita, joita ennen en nähnyt. Osaan myös traumatietouteni avulla pitää itsestäni parempaa huolta.

Processed with MOLDIV

Kuinka muuttaa sote-järjestelmä traumasensitiiviseksi?

Muutos lähtee Sandra Bloomin mukaan paitsi pienten lasten turvallisen kasvuympäristön kehittämisestä, kodeista ja kouluista, myös sosiaali- ja terveydenhoidon organisaatioiden perusteellisesta rakenteellisesta uusiutumisesta.

Traumainformoiduilla organisaatioilla pitää olla selkeä yhteinen missio ja visio. Bloomin Turvapaikka-mallin mukaisessa, traumainformoidussa organisaatiossa, missio on seuraava: Vastustetaan lyhyt- ja pitkäaikaista johtajiin, työntekijöihin ja palveluiden käyttäjiin kohdistuvaa stressiä, kaltoinkohtelua ja traumaa, edistäen kaikkien organisaatioiden sidosryhmien terveyttä ja hyvinvointia, painottaen myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta.(Sandra Bloom, video 3)

Kyse on auttamisen etiikasta ja yhteisesti jaetuista uskomuksista ja arvoista, joita ammattitaitoinen johto määrätietoisesti edistää ja tekee näkyväksi. Muun muassa läpinäkyvyys, jatkuva sosiaalinen oppiminen, yrityksen sisäinen demokratia, väkivallattomuus ja vapaa, avoin vuorovaikutus, ovat terveen traumainformoidun organisaation ominaisuuksia. Sandra Bloomin mukaan talous ja sen lukemattomat organisaatiot edustavat kaltoinkohtelevaa vallankäyttöä (abusive power). Siksi organisaatiomme kärsivät ja ovat traumatisoituneita. (Sandra Bloom, video 3)

Tiedän varsin hyvin, että amerikkalainen ja suomalainen sotejärjestelmä ovat erilaisia. Suomalaiset ovat harrastaneet enemmän varhaista puuttumista, kiitos neuvolajärjestelmän. Kuka tietää, ehkä juuri siksi terveydenhoitojärjestelmämme on ollut Yhdysvaltain järjestelmää halvempi. Silti lukiessani Sandra Bloomia koen, että sekä USA:ssa että Suomessa ollaan samojen sote-ongelmien äärellä. Meidän on pidettävä huoli, ettei suuntanamme ole tämä yhdysvaltalainen vanhanaikainen, toimenpidetehokkuuteen keskittyvä, yksisilmäiseen johtamisajatteluun perustuva, tunnekylmä, menneisyyden traumataakkoja kantava järjestelmä. Oma kokemukseni on, että meillä on suurissa organisaatioissa kauniita juhlapuheita sairauksien ennaltaehkäisystä, mutta vanhoillinen johtamisajattelu pesii vallankäytön rakenteissa. Toki myönteisiä esimerkkejä uudesta ajattelusta Suomestakin löytyy (esimerkiksi Keroputaan malli, OMA21kokeilu).

Meidän on rakennettava traumainformoitu järjestelmä, joka yrittää tehdä itseään mahdollisimman tarpeettomaksi. Jos tämä tehdään yksityisten yritysten toimesta, haastetta riittää.

Sandra Bloomin Turvapaikka-malli

Sandra Bloom on yhdessä kollegoittensa kanssa luonut omaa ”Turvapaikkamalliansa” (Sanctuary Model), jolla hän on saanut aikaiseksi USA:ssa ruohonjuuritasolla merkittävää moniammatillista yhteistyötä, perustavanlaatuisesti uudenlaista ajattelua ja konkreettista käytännöllistä toimintaa.

Turvapaikka-mallin keskiössä on juuri ihmisten perusturvallisuuden kokemus. Ihmisillä ja organisaatioilla on suuri taipumus ”eheyttää” eli integroida itse itseään, mikäli hän/he kokevat tulevansa kohdatuksi turvallisessa ilmapiirissä. Hoitolaitoksista ja kouluista on tullut kylmiä, rationaalista tietoa korostavia pirstoutuneita laitoksia, joissa ihmiset eivät läheskään aina tunne tulevansa kohdatuksi turvallisessa tunneilmapiirissä. Kodin, koulujen ja sotelaitosten turvattomuus ajavat ihmisiä monenlaiseen stressiperäiseen oirehtimiseen, vain joitakin mainitakseni: kroonisiin somatisoituneisiin kiputiloihin, addiktioihin ja tunnesyömiseen.

Bloom kannustaa sote-alan työntekijöitä moniammatilliseen ennakkoluulottomaan yhteistyöhön, jotta  he oppisivat soveltamaan traumatietoutta omiin ammatillisiin käytäntöihinsä. Samalla hän huomauttaa,että traumainformoitujen terveydenhoidon ammattilaisten on turha odottaa muhkeita rahallisia palkkioita työstänsä. Vanhoista rakenteista käsin ei toistaiseksi mielellään rahoiteta uudelle ajattelulle perustuvaa toimintaa, joka ravisuttaa vanhojen sote-rakenteiden uskomuksia ja kangistuneita ajattelumalleja. Traumainformoidun järjestelmän muutosagentteja motivoikin enemmän sisässyntyinen palkitsevuus ja halu aidosti auttaa paitsi potilaita/asiakkaita, mutta myös halu edistää omaa henkilökohtaista ja työyhteisöllistä hyvinvointia. Terveydenhoidon ammattilaiset haluavat yhteistyötä, iloa ja toivoa työhönsä.

Traumatisoitumisen rinnasteisuus

Traumatisoituneitten yksilöiden kehomieli-ongelmat ovat tavallisesti systeemisiä, jolloin heidän oireensa ja mielenerveysongelmansa harvoin mahtuvat mihinkään yksittäiseen sairausdiagnoosiin, vaikka niitä keinotekoisesti, erilaisiin diagnooseihin, järjestelmässämme ahdetaan. Tilanne on mielestäni huolestuttava, sillä yhä useammat terveydenhoidon ammattilaiset ovat itse lakanneet uskomasta tekemiinsä/tehtyihin psykiatrisiin diagnooseihin.

IMG_3980
Kuva Sandra Bloomin kirjasta Restoring Sanctuarity

Koska potilaiden ongelmat ovat systeemisiä, myös terveydenhoidon tarjoamat terveys- ja sosiaaliongelmien ratkaisut tulisi löytää systeemisistä, luovista, potilaskohtaisista ratkaisuista moniammatillisesti. Keskiössä traumainformoidussa hoitamisessa on aidosti potilas, hänen tarpeensa,kehokokemuksensa ja maailmankuvansa. Meidän organisaatioiden (Valvira/Kela) tarkoitus on hyvä (=säätely), mutta niiden alistava kontrolli ei kannusta luoviin, yksilöllisiin, aidosti potilaslähtöisiin ratkaisuihin. Sen sijaan byrokraatit työpöytiensä äärellä päättävät, mitä potilaat ”tarvitsevat”. Asiakkaita heitellään asiantuntijalta toiselle, vaikka auttajien tulisi kokoontua yhdessä asiakkaan ympärille, yhdessä  potilaan kanssa, tasavertaisina kumppaneina, pohtimaan, mistä juuri tämä asiakas voisi saada apua.

Traumatisoituneet ihmiset (lapsuuden kaltoinkohtelu, koulukiusaaminen, työpaikkakiussaaminen ja -traumat, seksuaalinen hyväksikäyttö jne.) kuormittavat Bloomin mukaan paitsi mielenterveysyksiköitä myös perusterveydenhoitoa.

Meillä on suuri määrä myrkyllisestä stressistä johtuvaa sairastavuutta ja pahoinvointia. Sen vastalääkettä on yksinkertaisesti kaikkien osapuolien turvallisuuden kokemuksen lisääminen.

Sote-ammattilaisten keskuudessa on useita traumatisoituneita ja stressin lamaannuttamia ihmisiä, jotka yrittävät hoitaa, joskus hyvinkin pahasti traumatisoituneita, asiakkaitaan. Karrikoidusti voi sanoa, että pahimmassa tapauksessa pirstoutuneitten laitosten karsinoissa pirstoutuneet ihmiset hoitavat pirstoutuneita potilaita. Yhteisöjen ja yksilöiden traumailmiöt ovat siis rinnasteisia. Trauma pirstoo ja ”dissosioi” – pistää unohtamaan. Trauman kasaantumisesta yksilöihin ja yhteisöihin vääjäämättömänä seurauksena on, että kaikilta katoaa yhteinen kokemus turvallisuudesta ja siinä sivussa yhdessäolemisen, kohtaamisen ja tekemisen ilo.

Ratkaisuna Bloom tarjoa uudenlaisia, kaikkien turvallisuuden kokemusta vahvistavia, traumainformoituja ja -herkkiä koulu- ja soteyhteisöjä, turvapaikkoja. Ne palauttavat ihmiselle työn iloa ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta, ja antavat suotuisat olosuhteet pirstoutuneiden osien yhdistymiselle, integraatiolle. Kuten jo taisin mainita, ihmisellä on luontainen taipumus eheytyä, kun olosuhteet järjestetään otollisiksi.

Traumainformoitu hoitaminen on ohjaamista sisäisyyteen ja kokemukselliseen, sosiaaliseen, muodonmuutokselliseen oppimiseen. Se on sisäistä yksilöiden ja organisaatioiden turvallisuuspolitiikkaa, jossa pidetään huoli traumojen ennaltaehkäisystä ja traumainformoidusta ja -sensitiivisestä hoitamisesta.

Tammikuussa 2018 psykiatri Anne Pelkonen tutustuttaa ”Iloa ja Toivoa – Kokemuksellisesti kohti terveyttä” tapahtumassa osallistujia traumainformoituun hoitoon.

23244540_1440510116060079_8813967268145111226_n
Lisätietoa: iloajatoivoa.fi

Lähde:

 

Sandra Bloom, Brian Farrangher, 2013,  Restoring Sanctuary, A New Operating System for Trauma-Informed Systems of Care, Oxford

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s