– Karita Palomäki –

Kokonaisvaltaisesti suuntautuneen terveydenhoidon perustana on asiakkaan kohtaaminen kokonaisena ihmisenä ja hänen tilanteensa tarkasteleminen monelta eri tasolta. Meillä ammattilaisilla on tyypillisesti tapana aluksi perehtyä mahdollisuuksien mukaan esitietoihin, jotta saamme jonkinlaisen alustavan kuvan siitä, millaisen asiakkaan tulemme kohtaamaan. Sen jälkeen haastattelemme asiakasta ja kuuntelemme parhaamme mukaan asiakkaan omaa kertomusta hänen terveydentilastaan ja sen haasteista. Keräämme tietoa.

Mutta mitä minä ammattilaisena oikeastaan kuuntelen silloin, kun koen kuuntelevani? Kuuntelenko vain korvilla ja jos näin, mitä kuulen? Mikä MINUSSA ohjaa sitä, miten tulkitsen kuulemani ja mitä olen valmis kuulemaan?

Mitä näen, kun havainnoin asiakastani omin silmin? Vai havainnoinko lainkaan? Tuijotanko näyttöpäätettä tai muistiinpanovihkoa ja kirjoitan tärkeitä tietoja ylös silloin kun minulla todella olisi tilaisuus havaita laajemmin? Olenko tietoinen siitä laajemmasta viestinnästä, mitä asiakas ja hänen kehonsa viestivät minulle joka hetki?

Miten aistin tämän kaiken (tiedostetun ja ei-tietoisen) tiedonsiirron keskellä oman kehoni? Olenko tietoinen siitä, miten minun ja asiakkaani kehot keskustelevat keskenään? Ja mitä MINÄ välitän asiakkaalle sillä, miten itse reagoin nonverbaalisesti ja verbaalisesti asiakkaan kehon ja sanojen muodostamaan tarinaan?

Jotta pystyn havainnoimaan laajemmin asiakkaan tarinaa myös hänen kehonsa kertomana, minun tulee kyetä havainnoimaan sitä, mitä omassa kehossani tapahtuu. Halusimme tai emme, sosiaalisissa tilanteissa kehomme ”keskustelevat” muiden ihmisten kehojen kanssa. Tämä kommunikaation tietoinen taso on monesti puuttunut asiakkaan kohtaamisesta, koska olemme pitkään korostaneet enemmän järjen ja faktojen kautta tietämistä. Kuitenkin tietoa ja tietämistä on sekin, mikä tapahtuu huomaamattomammin tunteiden välittymisen ja kehojen kommunikaation kautta.

Kehomieli toimii vertauskuvien kautta ja avulla. Keho on kokenut kaikki, mitä me olemme kokeneet elämässämme. Kehomieli on kokonaisuus, joka kantaa koko elämänhistoriaamme, ja myös omaksumamme uskomukset asuvat kehoissamme eleinä, ilmeinä, asentoina, reaktioina ja liikemalleina. Kun kerromme sanoin tarinaamme, käytämme paljon vertauskuvia. Nämä vertauskuvat nivovat kehon ja mielen tarinat yhteen, ne eivät koskaan ole toisistaan erillisiä.

Uusiseelantilainen lääkäri ja psykoterapeutti Brian Broom on kehittänyt käsitteen somaattinen metafora kuvastamaan sitä, miten kehomme kokemukset tulevat esiin kertomissamme tarinoissa. Broom on pitkään työskennellyt sellaisten potilaitten kanssa, jotka eivät ole saaneet lääketieteellisestä hoidosta apua fyysisiin oireisiinsa .

Broomin mukaan kaikkein olennaisin tekijä on potilaan aktiivinen, monitasoinen kuuntelu. Kun ammattilainen kykenee yhdistämään potilaan käyttämien sanojen syvemmät merkitykset hänen kehonsa kokemuksiin, ammattilaisen on mahdollista tuoda tämä kaikki myös potilaalle näkyväksi. Broom kertoo kirjassaan Sairaus täynnä merkityksiä (2010) monia tapauskertomuksia, miten potilaan oireet ovat alkaneet helpottumaan tällaisen tiedostamisen myötä.

Mitä nämä metaforat, vertauskuvat sitten ovat? Käytämme yksilöllisesti erilaisia sanontoja kuvaamaan monitasoista kokemustamme. Tässä joitakin esimerkkejä:

”En kerta kaikkiaan voinut sulattaa sitä, miten hän kohteli minua!”

”Pomo hengittää jatkuvasti niskaani.”

”Henki salpautui ja sanat juuttuivat kurkkuuni. Jähmetyin täysin…”

”En jaksa enää pitää kaikkia lankoja käsissäni.”

Tällaiset vertauskuvat eivät ole siis sattumaa, vaan ne kuvaavat kehomielen kokemaa tarinaa, jonka kykenemme sanoittamaan. Työntekijä, joka kokee pomon hengittävän niskaan, seuraavan jatkuvasti hänen tekemisiään, joutuu varuillaan ollessaan suojaamaan ja jännittämään jatkuvasti niskaansa. Työntekijän kokemus pomon epäoikeudenmukaisesta käytöksestä on jäänyt hänen niskaansa jännitykseksi ja kivuksi.

Mitä jos minä ammattilaisena alkaisin tarkastella asiakkaani tarinaa laajemmin, myös kehon kokeman ja asiakkaan sanoittaman tarinan kautta? Mitä hyötyä siitä voisi olla? Oman kokemukseni mukaan se, että asiakas alkaa itse oivaltaa kehon ja mielen yhteyttä tällä tavoin, auttaa häntä löytämään elämässään juuri hänelle sopivat keinot muuttaa niitä olosuhteita, jotka ovat vaikuttamassa oireiden jatkuvuuteen. Vuosia sitten eräs asiakkaani vapautui voimakkaista käsikivuista ja käsien voimattomuudesta oivaltaessaan sen, millä tavoin hänen kehomielensä ja kätensä olivat jääneet kiinni ajatukseen irtipäästämisen mahdottomuudesta.

Kehomielemme on siis täynnä ihmeellisiä tarinoita – niin huikeita, että itse kyllä ihmettelen kovasti sitä, miksi emme kuuntelisi niitä enemmän!

Tässä linkki videoon, jossa Brian Broom avaa kehon, mielen, ympäristön ja kulttuurin yhteyksiä: Dr. Brian Broom