Seuraava blogiartikkeli on tiivistelmä HLL Kati Sarvelan tulevasta alustuksesta Iloa ja toivoa -tapahtumassa (Lapinlahden lähde, Helsinki, 20.1.2018):

Hypnoosilla ja tietoisella hyväksyvällä läsnäololla (mindfulness) on joitakin eroja, mutta paljon myös päällekkäisyyttä. Kummankin menetelmän terveyshyödyistä on selkeää näyttöä. Suurin ero lienee niiden historiallisissa juurissa. Seuraavassa esitän jatkokeskusteluja avaavasti omia havaintojani niiden eroista ja yhtäläisyyksistä.

Mindfulnessin juuret on idän buddhalaisissa perinteissä, vaikka on myös mindfulnessin edustajia, jotka nojaavat alun alkaen vain länsimaiseen tieteeseen (esim. Ellen Langer) . Mindfulness on pyritty puhdistamaan buddhalaisista käsitteistä, kokemuksellisiksi, tieteen vahvistamiksi, hyviksi koetuiksi, kokonaisvaltaista hyvinvointia edistäviksi, käytännöiksi.

Hypnoosin juuret ovat länsimaisessa hengellisissä, filosofisissa ja parantavissa käytännöissä, alkaen Egyptin (5000 ekr) ”unitemppeleissä”, Asklepioksen temppeleihin ja orakkeleihin. Varsinainen hypnoosi kliinisenä käytäntönä juontaa Anton Mesmerin animaaliseen magnetismiin.

Perinteisesti kliinisessä hypnoosissa on käytetty tietoisesti hyväksi suggestioita päämääräsuuntautuneesti (esim. tupakanpolton lopettaminen). Mindfulness perinteessäkin niitä käytetään, mutta niiden käyttö ei ole ollut yhtä korostunutta ja läpinäkyvää kuin edellisessä.

Mindfulness alun alkaen on ollut harjoite, jolla ei tavoitella mitään käytännöllistä päämäärää. Toki tavoitteen voi ajatella olevan ”alkuperäisessä” mindfulnessissa kokonaisvaltaisen viisauden, kärsivällisyyden ja mielenrauhan lisääminen. Sekä hypnoosissa että meditaatiossa on mahdollista päästä kiinni tietoisuuden tiloihin, jossa koetaan voimakkaan keskittynyt, fokusoitunut, tai laajentunut tietoisuus.

Sekä hypnoosia että meditaatiota voi käyttää hyväksi kokemukselliseen oppimiseen, jossa ihminen kasvaa yhä enemmän itseohjautuvaksi, omasta terveydestä vastaavaksi, aktiiviseksi kansalaiseksi. Itse pidän tietoisuustaitoja sateenvarjokäsitteenä, jolloin molempia perinteitä voi hyödyntää. Hypnoosissa perinteisesti on ollut enemmän kyse vuorovaikutuksellisesta prosessista (hypnoosin kohde/hypnotisti) ja mindfulness on ollut enemmän yksilölähtöistä, omakohtaista kokemista. Toisaalta on myös itsehypnoosia ja toisen henkilön ohjaamaa meditatiivista mindfulnessia. Hypnoosissa on korostuneemmin erilaisia mielikuvaharjoituksia ja symbolista työskentelyä, kun taas mindfulnessharjoituksissa on painottuneet erilaiset kehotietoisuusharjoitukset.

Mindfulnessia on alettu yhä enenevässä määrin liittämään päämääräsuuntautuneesti länsimaisiin psykoterapioihin (esim. mindfulness pohjainen kognitiivinen psykoterapia, sensomotrinen psykoterapia) ja luoviin terapeuttisiin käytäntöihin (taideterapiat), ja tätä kautta selkeästi käytännöllisiin, kokonaisvaltaista terveyttä ja hyvinvointia edistäviin päämääriin (esim. masennuksen ja kivunhoito). On myös yhä enenevässä määrin ohjattuja mindfulness meditaatioita (esim. nukahtamista helpottavat meditaatiot), joita on vaikea erottaa hypnoosiperinteestä nousevista mielikuvaharjoituksista.

Näyttää siltä, että hypnoosi- ja mindfulness-perinteet ovat yhä enenevässä määrin sulautumassa toinen toisiinsa. Itä ja länsi ovat olleet kautta aikojen olleet tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään. Muuntuneita tajunnantiloja hyödyntävien perinteiden vuorovaikutus-ja integraatioprosessi vaikuttaa tällä hetkellä vain kiihtyvän.

Tervetuloa tapahtumaamme!  Voit rekistöröityä osallistujaksi täällä.