Kehon ja mielen liitto

Taivas 1.JPG– Pauliina Aarva –

Ihminen on sekä ruumista että sielua: Keho ja mieli ovat tiiviisti sidoksissa keskenään, toisen hoitaminen tai hoidotta jättäminen vaikuttaa väistämättä myös toiseen. Masennus tuntuu koko ruumiissa, ja nilkkamurtuma apeutena mielessä.

Suomen kielessä ei ole aikaisemmin ollut sanaa kuvaamaan tällaista kahteen jakamatonta (ei-dualistista) ymmärrystä ihmisestä. Yleisesti on ajateltu, että keho on keho ja mieli on mieli. Niitä on pidetty erillisinä, eri asioina.  Tiedetään kyllä, että psykosomatiikka on tärkeää ja että sitä ilmenee kaikkialla ja kaikessa hoitamisessa. Tiedetään myös, että mielen ja kehon tasapainoinen liitto edistää terveyttä.

Liikunnan filosofi, dosentti Timo Klemola otti kirjassaan Mindfulness (2013) käyttöön termin  kehomieli. Sen harjoittaminen tarkoittaa Klemolan mukaan kehomielen erilaisten prosessien hidastamista niin, että ihminen järjestää aikaa ja edellytyksiä tulla tietoiseksi itsestään (kehomielestään) ja ympäristöstään.

Kehomieli-meditaatiolla on vuosituhantiset perinteet, jotka juontuvat muinaiseen joogafilosofiaan. Ihmisen kahtiajako ruumiiseen ja sieluun tehtiin myöhemmin, antiikin aikana, noin 800 eaa – noin 500 jaa. Vielä myöhemmin, 1600-1700 -luvuilla René Descartesin filosofian ja valistuksen nousun myötä dualistinen ajattelu edelleen vahvistui. Nyt kehomieli-teoriat ovat nousseet rinnalle.

Klemola käyttää kehomieli-termiä kuvaamaan ihmiskäsitystä, jossa kehoa ja mieltä (ruumista ja henkeä) ei eroteta toisistaan.  Kulttuuriimme juurtunut dualismi kuitenkin vaikuttaa edelleen kaikessa: niin arkisessa kielen käytössä, lääketieteessä kuin käytännön terveydenhuollon toiminnassakin.

Onko ihmiskäsitys muuttumassa?  

Kehon ja mielen integroiva ihmiskäsitys saa yhä enemmän kannatusta myös terveydenhuollossa. On käynyt ilmeiseksi, että biologisen kehon hoitaminen ottaen huomion potilaan psyykkinen, sosiaalinen ja henkinen (spirituaalinen) tilanne on kustannustehokkuudeltaan hyvää. Varsinkin kroonisten ja vaikeasti lääketieteellisesti diagnosoitavien sairauksien ja epämääräisten vaivojen ehkäisyssä on odotettavissa tämän suuntaista kehitystä. Lääketieteen emeritus professori  Jon Kabat-Zinn (2008) on tehnyt merkittävän työn levittämällä länsimaihin tietoa idän viisauksista kehomielen hoidossa.

Tästä juuri on kysymys integratiivisessa lääketieteessä. Asiakas pyritään näkemään kokonaiskuvassa. Potilaan omat kokemukset ja näkemykset ovat nousemassa olennaiseksi hoidon osaksi. Kokemuksilla, kehotuntemuksilla ja mielellä on tieteellisesti todettuja vaikutuksia terveyteen ja sairauteen.

Ihmiskunta on tajunnut ilmiön merkityksen jo vuosituhansia sitten. Nykytiede onkin tuonut muinaisen, itäisistä joogaperinteistä kumpuavan kehomieliajattelun takaisin ja antanut mielelle ja tietoisuudelle biologiset reaktiot ylittävänä ilmiönä arvoisensa paikan.  Joogaa ja meditaatiota  koskevat kliiniset kokeet ovat osoittaneet, että mieli voi vaikuttaa kehollisiin reaktioihin.

Tuoreessa Duodecim-lehden numerossa LT, terveydenhuollon erikoislääkäri, nuorisopsykiatrisen epidemiologian dosentti  Anu Raevuori kirjoittaa mindfulness-tutkimuksia koskevassa katsauksessa tietoisen läsnäolon  (käytetään myös termejä tietoisuustaidot, hyväksyvä tietoinen läsnäolo) meditaatiosta:

”Suomalaisessa terveydenhuollossa nämä interventiot voisivat tarjota inhimillisen ja kustannusvaikuttavan väylän hoitaa erityisesti pitkäkestoisista psykiatrisista häiriöistä sekä somaattisten sairauksien liitännäisoireista kärsiviä potilaita. Lääkärin oma mindfulnessin harjoittaminen voi läsnäolo­kyvyn ja myötätunnon kasvun kautta tukea potilaan ja lääkärin kohtaamista.”

Raevuori kirjoittaa tietoisuustaidoista (mindfulness): ”Sen avulla tapahtuvasta aikuisten kroonisen kivun, ahdistus- ja masennusoireiden sekä toistuvan masennuksen lievittymisestä ja immuniteetin kohentumisesta on vankkaa näyttöä. Mindfulnessin harjoittamisen määrän ja stressi- sekä mielialaoireiden lievittymisen välillä on havaittu annos-vastesuhde, ja harjoittamisen myötä tapahtuu aivojen rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia.”  (Raevuori 2016)

Täydentävien eli suomalaisittain katsottuna terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolella tarjottavien hoitojen tutkimus on lisääntynyt maailmalla huimasti. Mindfulness-tutkimusten määrä   kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana on viisitoistakertaistunut, kuten alla oleva kuvio osoittaa  (Duodecim 2016;132:1890–7). Myös Suomessa on meneillään kiinnostavia tutkimuksia (Raevuori 2016) mindfulness-tutkimksia-3Kuvio: Mindfulness-tutkimukset 1980–2015 hakusanalla “mindfulness” tieteellisten artikkeileiden otsikoista (The ISI Web of Science). American Mindfulness Research Association, 2016, www.goAMRA.org (Raevuori 2016)

Huhtikuussa 2016 Tiede-lehti 4/2016 käsitteli mieltä ja kehoa ja totesi muun muassa, että vaikka tiukat kliinisten kokeiden kriteerit täyttäviä tutkimuksia asian osoittamiseksi ei ole, niin on mahdollista, että mieli vaikuttaa myös vakavissa sairauksissa.

P1110896.JPG
Tiede 4/2016.

Päivitetty tutkimustieto vaikuttanee myös terveyspalvelujen uudistumiseen niin, että kehomielihoitoja integroidaan entistä enemmän suomalaiseen terveydenhuoltoon.

Lähteet

Raevuori Anu 2016. Mindfulnessin terveysvaikutukset – mitä lääkärin on hyvä tietää? Duodecim 2016;132:1890–7.

Mindfulness on nyt muotia. https://liinanblogi.wordpress.com/2013/11/07/mindfulness-on-nyt-muotia/?preview_id=5944&preview_nonce=b459023d3f&post_format=standard&preview=true

Klemola Timo 2013. Mindfulness. Tietoisuuden harjoittamisen taito. Decendo Oy. Saarijärven Offset.

Kabat-Zinn Jon 2008. Kehon ja mielen viisaus. Tietoisen läsnäolon parantava voima. Cosmoprint . Basam Books.

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s