– Kati Sarvela –

Olen usein miettinyt, millainen on luova ihminen. Itsehän kuvittelen olevani sellainen.

Oikeastaan luovuuden toteuttaminen on minulle tällä hetkellä osa hyvää elämää. Se on selviytymisstrategiani. Se on vastaukseni ihmisinä olemisen ahdistukseen.  Jopa hammaslääkärinvastaanotto on minulle nykyään teatterinäyttämö, jossa näytellään potilasta parantavia näytelmiä, tietysti hyödyntäen tieteellistä käypähoitotietoa.

Minun maailmani on paradoksaalinen. Siellä taide ja tiede syleilevät toisiaan. Sitäpaitsi nyt sen olen sisäistänyt yhä enemmän: Lääketiede on, ja on aina ollut, myös taidetta. Se on improvisaatiota, jossa osataan reagoida taitavasti potilaan ainutkertaiseen tarinaan. Kehomme kun on kirja, joka puhuu mielikuvituksen symbolisella kielellä.

Mihaly Csikszentmihalyin mukaan ei ole olemassa yhtä luovaa ihmistyyppiä. Luova tyyppi voi olla munkki tai sitten hän voi polttaa kynttilää molemmista päistään samanaikaisesti. Jos Csikszentmihaly kuvaisi luovia ihmisiä yhdellä sanalla, se olisi kompleksisuus. He harjoittavat ajattelua ja toimintaa, jonka vähemmät luovat yleensä torjuvat ja eristävät.

Wikipedian mukaan kompleksisuus tarkoittaa sellaisen kokonaisuuden (järjestelmän) ominaisuutta, joka

1. Koostuu monesta, toisiinsa vaikuttavasta osasta ja
2. Nämä osien vaikutukset ovat vaikeasti selitettäviä

Luovan ihmisen tietoisuudessa kulkee ristiriitaisia, vastakkaisia virtauksia. Sen sijaan, että he olisivat individualisteja, jokainen heistä on moniäänisyys. Niin kuin valkoisessa värissä on kaikki värit samanaikaisesti, niin on myös luovassa ihmisessä.

Itseasiassa Mihaly Csikzentmihalyin mukaan tämä ominaisuus on  olemassa meissä jokaisessa (näinhän minäkin oletan luovassa Sisäisessä teatteri kirjoittamisessa). Tavallisesti vähemmän luovat vain kehittävät yhtä ”poolia” (Sisäisessä teatterissa yhtä minätilaa tai kokemustilaa), sen sijaan että harjoittaisimme erilaisten puoliemme dialektiikkaa. Joku voi kehittää vaikka vain aggressiivista kilpailevaa osaansa, ja tukahduttaa yhteistyöhön kykenevän, ravitsevan puolensa. Luova ihminen ruokkii näitä molempia puoliaan, ja myös monia muita puoliaan. Hän käyttää osiansa joko samanaikaisesti tai eri tilanteissa.

Csikszentmihalyi jatkaa: Kompleksi persoona merkitsee sitä, että henkilö kykenee ilmaisemaan koko skaalan itsessään olevia inhimillisen olemisen piirteitä. Tavanomainen kansalainen yleensä tukahduttaa monet puolensa, koska hän jäykästi ajattelee jonkun puolensa olevan paha ja toisen hyvä. Luova persoona on oikeastaan yhtäläinen sen kanssa, mitä Carl Jung aikoinaan kuvasi kypsäksi persoonaksi. Jokaisella ”hyvällä” puolellamme on myös varjopuolensa, joka yleensä jää tietoisen huomiomme ulkopuolelle. Järjestelmällinen ihminen saattaa kaivata spontaanisuutta, alistuva ihminen toivoo salaa mielessään olevansa dominoiva. Jos emme ota käyttöön kaikkia puoliamme, meistä ei tule koskaan tyytyväisiä ja onnellisia.

Niin kauan, kun emme ota kaikkia osiamme haltuumme, on elämämme taistelua, yrittäessämme elää elämää, joka ei ole sopusoinnussa aidon olemisemme kanssa. Elämme tarinassa, joka ei ole sinut meidän aidon eheän itseytemme kanssa.

Edelleen jatkan  Csikzentmihalyin ajatuksilla. Kompleksi ihminen ei ole puolueeton ja neutraali. Hän ei ole jotakin vastakkaisten puoliensa keskivälissä. Sen sijaan luova ihminen osaa liikkua sujuvasti erilaisista ääripäistä toiseen, tilanteen mukaan. Hän pystyy kokemaan täydesti kaikki puolensa, ilman sisäistä ristiriitaa. Pikemminkin hän on kymmenen paria erilaisten piirteiden vastapooleja, jotka ovat sisällä hänessä ja joiden integraatiota, yhdistämistä, hän hallitsee dialektisella jännittellä.

Muistan aikoinaan, kun yritin sopeutua hammaslääkärin perinteiseen rooliin, minulla oli suuria vaikeuksia. Minulla oli ahdistava tunne, että minua yritetään pakottaa yhteen muottiin, toteuttamaan yhdenlaista ihmiskäsitystä ja siihen liittyvää käyttäytymismallia. Sen jälkeen kun tajusin vastaanottoni olevan teatterinäyttämö, katosi työuupumukseni ja työstäni tullut huomattavan paljon hauskempaa. Huomasin samalla, että kliinisistä käytännöistäni on tullut ÿhä enemmän hyväksyvästi läsnäolevaa. Tietysti edelleen on hetkiä, jolloin mieli karkaa, mutta havaitsen tämän nykyään nopeammin.

Mistä tämä työn uusi mielekkyys ja mukaavuus johtuu? Leikillisyys ja taide sisältävät läsnäolon. Me terveydenhoidon ammattilaiset emme ole käypähoitoja toteuttavia robotteja. Ehkä osa tämän hetkistä yhteiskunnallista pahoinvointia johtuu siitä, että lääketiede ja hallinnolliset raketeet ovat unohtamassa lääketieteen olevan myös taidetta. Lääketieteellisiin kliinisiin käytäntöihin tarvitaan sekä insinööriaivoja että taiteilijan aivoja.

Mikä Csikszentmihalyin mukaan on tieteellisen luovuuden hinta? Se on yleensä se, että sinut jätetään oman tieteellisen yhteisösi ulkopuollelle.  Jos et alistu sen konformisuuteen,  sinut eristetään. Toisaalta on myös yliopistoja, joissa kannustetaan luovuuteen. Täytyy vain löytää oikea yliopisto.  (Onneksi nykyään on myös  moniammatillisia ja  – äänisiä yhteisöjä, niinkuin tämä uudistuva.com:n  porukka, joissa oivallusta syntyy moniäänisyydestä,  poikkitieteellisyydestä ja -taiteellisuudesta)

PS. Oikeastaan egoistisen puoleni itsetuntoa hivelee, että kehittämäni luovan kirjoittamisen Sisäinen teatteri -menetelmä, vastaa täysin Mihaly Csikszentmihnalyin käsitystä luovasta ihmisestä ja Carl Jungin käsitystä individuaation läpi käyneestä ihmisestä. Tietoisuutemme on imaginarium, jossa voimme käydä eri puoliamme integroivia luovia symbolisia keskusteluja, käyttäen hyväksi erilaisten osiemme välistä jännitettä. Seurauksena saattaa elämämme tasapainottua ja luovutemme avautua.

Lisätietoa yksilövalmennuksistani ja koulutuksistani: esisuomi@gmail.com

(Tässä linkki Wahren-opiston työpajaan lokakuussa)

Lähteenä:

Csikszentmihalyi Mihaly, Creativity, The Psychology of Discovery and Invention

Sarvela, Kati, Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy 2013