Sielun paluu!

Pitäisikö meidän perustaa uusi sielunhoitoyhdistys?

Pidän sanasta sielu. Tunnen  surua siitä, 1900–luvun jälkipuoli on ollut kollektiivisesti sielutonta aikaa.  Tiesitkö, että Suomen mielenterveysseura oli joskus aikoinaan Suomen sielunhoitoseura, joka teki arvokasta sielunterveystyötä. Onko seuran nimen muodonmuutos edistystä vai taantumusta, sitä sopii miettiä? Omasta mielestäni seuran toiminta on edelleen edistyksellistä, mutta ei kannattaisi silti unohtaa ihmisen sielua.

Jungilainen analyytikko Jean Shinoda Bolen ( Back to the Bones) kirjoittaa: Kun otamme sielun vakavasti, olemme ”henkisiä olioita inhimillisellä polulla emmekä inhimillisiä olioita henkisellä polulla”. Vakava sairaus tai muu kriisi voivat hänen mukaansa olla sielumme herättäjä.  Oma sielunikin on herännyt juuri elämän kriisien kautta.

– Olen sitä mieltä, että voimme osittain surkeasti siksi, että meidän kulttuurissamme on vain yksi Jumala, ja se on taloustiede – James Hillman

Ajattelen tällä hetkellä edesmenneen, toisen jungilaisen psykoanalyytikon, James Hillmanin tavoin, että sielu on pikemminkin näkökulma maailmaan kuin joku fyysinen tila tai paikka itsessäämme. Emme löydä aivoistamme sielunpaikkaa. Sen sijaan sielu on peilaava, läsnäolon taitoja omaava asenteesi, joka on koko koko kehossamme ja se liikkuu jossain tapahtumien, ”toiseuden” ja itsemme välimaastossa.  

Olet sielukas, kun sinulla on läsnäoleva ja peilaava suhde maailmaan. Et ole takertuneena tunnelatautuneitten tilojesi kapeisiin näkökulmiin ja niiden toistettuihin, opittuihin ajattelumalleihin. Olet löytänyt tietoisuuden meressä lepäävän minuutesi, sen joka vain on ja hyväksyvästi ja laäsnäolevasti tarkkailee joko sisäistä maailmaasi tai ulkoista maailmaasi. 

Dan Siegelin ”minäme”

Tapahtuman ja meidän välissä, tekijän ja toiseuden välimaastossa, on peilaava, kokemustamme eheyttäviä, sitä integroiva eli itseämme eheyttävä minuutemme. Se, jonka avulla tasapainottamme itseämme ja ohjaamme kehomielemme erilaisten tilojen virtaavuutta.

Psykiatri Dan Siegelin (2013) mukaan mielemme on itseään jatkuvasti organisoiva, systeeminen, kokonaisuus, joka voi mennä kaaokseen, kun meiltä puuttuu kyky eheyttää itseä. Mielemme on Siegelelle informaatio- ja molekyylivirtaa, joka tapahtuu sekä kehossamme että suhteissamme.

Dan Seigel kirjoittaa, että erityisesti nuoruus on eheytymisen aikaa. Se saa monet puolemme yhdistymään. Prosessi ei kuitenkaan pääty nuoruuteemme loppuessa. Identiteetin eheytyminen on koko elinikämme kestävä matka. (2013)

– Itsetuntemuksen ansioista voimme tuntea, miten energia ja informaatio virtaavat sisällämme.- Dan Siegel (2013)

Eheytyminen ei rajoitu rajoitu Siegelin mukaan vain itsemme eheytymiseen, vaan eheytyvä ihminen laajeenee oman minän rajojen yli laajempaan minuuteen, joka määrittyy meidän kautta. Minäme sananana ja käsitteenä sisältää minut ja meidät, joten persoonallinen minä ja toisiin yhteydessä oleva minä säilyttävät erillisyytensä. Ne ovat erilaisia, kumpikin ovat tärkeitä. Niiden yhdistyminen on Siegelin mukaan avain, joka avaa oven identiteettimme eheytymiseen. (2013)

Kutsun sieluksi tätä minäme muotoista minuuttaa, joka tuntee yhteytensä toisiin ihmisiin, mutta myös luontoon ja koko maailmankaikkeuteen. Sielukkaina ihmisinä, meidän minuudellamme on rajat, mutta sammalla me koemme koko kehossamme yhteydemme toiseuteen: toisiin ihmisiin,esimerkiksi toisten  ihmisten kärsimykseen ja luonnon tuhoamiseen. Olemme ”minäminä-kulttuurin” sijaan osa välittämisen ”minäme” kulttuuria.

Kehomielemme terveys ei riipu Dan Siegelin (2013) mukaan vain meistä itsestämme, vaan terveyttä edistämme erityisesti terveillä ihmissuhteilla ja -yhteisöillä. Vaikka omat taitomme ja kokemuksemme  vaikuttavat siihen, millaiseksi elämämme avautuu, olemme osa minäme-järjestelmää, jossa vaikutamme toinen toistemme kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. 

Kun sielu haudattiin, historiaan kuopattiin

Ihminen voi kadottaa sielunsa. Silloin hän kadottaa yhteytensä itseensä ja muihin ihmisiin. Myös kulttuuri voi kadottaa sielunsa, jolloin se pirstoutuu ja kadottaa oman identiteettinsä. Olemme olleet kadotettujen sielujen kulttuuri. Yhteisömmekin ovat pirstoutuneet kuplissa eläviksi yhteisöksi, joiden välittäminen ei ulotu erilaisten kuplien puolelle.

Kun psykologiasta hävitettiin henkilökohtainen ”subjektiivinen kokemus”, ja sen mukana introspektio, oman sielun etsintä, ehkä se oli hetki, jolloin kadotimme sielumme. Kenties syynä oli se, että sielu taipuu huonosti fysikaalisten tieteiden tutkimusmetodeihin. Sielu on elänyt ihmiskunnan kokemuksellisena, henkisenä perintönä. Sielun ilmenimismuodost saavat aikaan vatsan väänteitä niissä tutkijoista, jotka haluavat alistaa kaiken luonnontieteellisiin tutkimusmetodeihin ja ”faktoihin”. (Se ei ole kuitenkaan sielun ongelma, vaan se on empiirisanalyyttisen tieteenfilosofian ongelma).

– Meidän ei pidä koskaan lakata uneksimasta. Unelmat ravitsevat sieluamme aivan samoin kuin ruoka ravitsee ruumistamme – Paolo Coelho, Pyhiinvaellus

Sieluamme voimme ruokkia taiteellisella flow-tiloilla, rukouksella, mielikuvaharjoituksilla ja  meditaatiolla. Voimme tehdä sielunhoitoa myös ulospäin suuntautuvalla avoimella, uteliaalla, peilaavalla mielellämme: vaikka pyyteettömällä vapaaehtoistyöllä ja yhteiskunnallisella, rauhanomaisella,  vaikuttamisella. Sielu viihtyy dialogissa, avoimen, toinen toista kunnioittavan vuorovaikutuksen ilmapiirissä.

Sielu imee itseensä energiaa ja informaatiota toisten ihmisten sieluista. Sielu tietää aina kuinka korjata itsensä, kun vain osaamme kuunnella sitä. On haaste rauhoittaa omat, opitut kehomielen kriittiset ja asioita yksipuolistavat tilat.

Kun sielu antaa meille ja kaikelle tekemisellemme muodon, kasvaa meistä oman itsemme näköisiä, kukoistavia ihmisiä. Emme ole kiinni erilaisten tunnepitoisten tilojemme, joskus hyvinkin pimeissä ja maailman toivottomana näkevissä, ”transseissa”. 

Tänä päivänä näemme paljon ihmisiä, jotka ovat jääneet kiinni vihan täyttämiin tiloihinsa, ehkä juuri siksi, että heille ei ole opetettu  sielun yhteyttä. Terve sielu ajaa meidät nopeasti irti vihatilasta ja se suuntaa energiansa terveeseen, rakkaudelliseen ja väkivallattomaan, yhteiskunnallisen toimintaan ja vaikuttamiseen.

Hoida omaa sieluasi!

Omaa sisäistä kehomielijärjestelmäämme emme integroi vain järjellämme, faktatiedolla. Integroimme sitä erityisesti sielullisilla intuitiivisilla harjoituksilla ja yli päätään kaikenlaisella muodonmuutoksellisella oppimisella.

Sielumme viihtyy luovuuden, mielikuvien, erilaisten (uskonnollisten) metaforien, symbolien ja arkijärkemme välitilassa.  Erilaisissa muuttuneista tajunnantiloissa, meditaatiossa, flow-tiloissa, mielikuvaharjoituksissa, mutta myös terapiassa voimme integroida, ”eheyttää” mieltänne , sen informaatio- ja energiamolekyylivirtaa. Ohjaamme sieluna, ”minäme” harmoniaan, vapaaseen erilaisten tilojen virtaukseen, emmekä kaaokseen tai jäykkyyteen. 

– Sielu värjäytyy sen ajatusten värein – Marcus Aurelius

Kuvittele, että lapsesi tulee koulusta kotiin koulukiusattuna. Kuvittele, kuinka otat hänet vastaan lempeästi, äidillisesti ja kuuntelevasti? Sielukkuutesi  on sitä, että tällä samalla asenteella suhtaudut itseesi ja erilaisiin puoliisi. Sanot itsellesi, olen pahoillani, anna heille anteeksi, kiitos, että olet olemassa. Rakastan sinua. 

Voimme harjoittaa aktiivisesti oman sielumme hoitoa. Meditaatio-, mielikuva- ja erilaisilla luovilla taiteellisilla harjoituksilla ennaltaehkäisememme,  että kehomielemme systeeminen kokonaisuus ei mene kaaokseen. Sielullamme ja sen mielikuvia luovalla kyvyllä syvennämme tapahtumat meitä eheyttäviksi, integroiviksi kokemuksiksi.  Sielumme osaa olla läsnä ja leikkiä asioilla, koska se erottaa erilaisten todellisuuksien symbolisen ja metaforisen luonteen. Jotta tämän tavoittaa, tarvitsee se rinnallensa hyvän realiteettitajun. 

Kun tavoittelet onnea, sielusi huutaa sinulle: ”Mitä ihmettä nyt oikein teet?!”  Se ohjaa sinua tiputtamaan päästäsi kaikki tarpeettomat, turhat vatvomiset ja sitkuttelut, koska onni on tässä näin, suoraan edessäsi. Se on arjen kauneudessa. Onni syntyy sielun integraation, eheytymisprosessin sivutuotteena, ”tässä ja nyt” elämästä.

PS. Muistatahan, että me sote-ihmiset kokoonnumme hoitamaan keskinäistä ”sielunyhteyttämme”, Varalaan, Tampereelle. Voimme hoitaa parantavina yhteisönä  yhteistä sieluamme. Meidän on hoidettava itseämme ja toinen toistamme, jotta jaksamme kohdata itsemme, asiakkaamme ja toinen toisemme. Tule mukaan!
LÄHTEITÄ:

 

Jean Shinoda Bolen, Close to the Bone, Life-Threatening Illness as a Soul Journey, Conari Press, 2007

Hillman James, http://www.scottlondon.com/interviews/hillman.html

Daniel J. Siegel, Brainstorm, Nuoruuden Aivomyrskyn voima ja merkitys, Viisas Elämä, 2013

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s