Meditaatio – läsnäoloa arkeen ja juhlaan

– Kati Sarvela

Processed with MOLDIV

Meditaatio siirtymässä terveydenhoidon valtavirtaan

Meditaatio on riisuttu tieteessä viime vuosikymmeninä mystisestä kaavustaan. Ennen se oli esoteerista hippien ”hörhöilyä”tai munkkien ja jogien ekstaattista, outoa, itämaista harjoitusta.

Tänä päivänä erilaiset meditaatiomenetelmät ovat tuloillaan yhä enemmän terveydenhoidon valtavirtaan,  koululääketieteeseen.  Yhä useammat virallisen lääketieteen ammattilaiset ohjaavat asiakkaitaan monenlaisiin mindfulness-meditaatioharjoituksiin.  Täältä voit lukea Duodecimin artikkelin mindfulness-meditaation myönteisistä terveysvaikutuksista

Samanaikaisesti on hyvä muistaa, että meditaatio ei ole kaikille helppoa. Jos ihmisellä on hankalia, käsittelemättömiä, kipeitä asioita, se voi olla joskus ahdistavaa ja pelottavaa. Tällöin harjoitukset on turvallisinta aloittaa ammattilaisen ohjauksessa ohjattuina lempeästi kohdistettuina mindfulness-harjoituksina (directed mindfulness practice).

Voi olla joskus jopa tuskaa ja kärsimystä lisäävää, heittäytyä tietoisuuden mereen, mikäli sieltä nousee esiin käsittelemättömiä kipeitä tunnetiloja. Ammattiohjaaja tarjoaa turvasataman, jossa voit pieninä paloina harjoitella kehossasi olemista ja tunteittesi lempeää kuuntelemista, ilman että tarvitsee pelätä musertumista tunteisiin. Taideterapeuttiset menetelmät tarjoavat myös turvallisen alun meditaatiomatkalle.

Seuraavassa valaisen omaa ymmärrystäni tietoisuustaidoista ja meditaatiosta hypnoterapeuttina, työyhteisön mindfulness-valmentajana ja sensorimotorisen psykoterapian opiskelijana.

”Meditaatiolla pyritään tavoittamaan primaarisia eli alkuperäisiä tietoisuuden prosesseja, joita vastaavia tiloja lapsella on, enne kuin hän on oppinut kielellisesti käsittelemään maailmaa.”

Meditaatio on tärkeä osa omien tietoisuustaitojen kehittämistä. Sillä pyritään tavoittamaan primaarisia eli alkuperäisiä tietoisuuden prosesseja, joita vastaavia tiloja lapsella on, ennen kuin hän on oppinut kielellisesti käsitteellistämään maailmaa. Ne ovat tietoisia tiloja,  mutta eivät minätietoisia tiloja eli juuri näitä tiloja, joissa lapsi tutkii maailmaa ilman ennakkokäsityksiä uteliaan avoimesti. 

Vertauskuvia tietoisuudesta

Usein meditaation vertauskuvana käytetään merta. Voit lähestyä tätä tietoisuuden merta kahdella tavalla.  Et ole vain tietoisuutesi aalto, ”joku erilaisin ajatuksin varustettu tunnetilasi”, vaan olet koko meri, kaikki tietoisuutesi tilat. Voit aistia ja havainnoida koko merta.

Valaisen kokemusta seuraavalla toisella vertauskuvalla.  Piirrään valkoiselle paperille linnun, ja kysyn sinulta, mitä kuva esittää. Vastaat, että lintuhan se siinä. Meditaation näkökulmasta vastaus on kuitenkin, että se on taivas.  Voit oppia meditaation avulla aistimaan tätä tilaa, jossa tilasi tunteineen ja ajatuksiin, vain vaeltelevat kuin linnut taivaalla. Tietoisuutesi on taivas ja se on meri.

Arjen meditaatiotiloja ovat nuotion äärellä istuminen läsnäolevasti tai kosken solinan aistiminen kaikeilla aisteillasi. Arjen läsnäoloa on myös, että laakkaat jouluhössötyksen ja teet läsnäolevasti jouluaskareesi. Et pyörittele vain päässäsi tekemättömiä asioita.

”Jotkut jopa väittävät, että meditaatio on ’poisoppimista’. Mitä enemmän olet lukenut ja opiskellut, sitä enemmän sinulla saattaa olla poisopittavaa.”

Jotkut jopa väittävät, että meditaatio on ”poisoppimasta”.  Mitä enemmän olet lukenut ja opiskellut, sitä enemmän sinulla saattaa olla poisopittavaa. Olet omaksunut valmiit, automaattiset ajattelun kategoriat, joihin yrität alistaa kaikki kokemuksesi. Haluat järjelläsi kontrolloida maailmaa. Et osaa heittäytyä mereen ja aistia kokemusta sellaisenaan.

Lapsi, ja  usein vähemmän koulutettu ihminen, saattaa olla paljon enemmän läsnäoleva  elämässään kuin akateeminen koulutettu ihminen. Koulutettu jää herkästi jumiin ”järkevien” ajatustensa ja erilaisten teorioittensa kategoriavankilaan.

Voimme aistihavaintoja hyödyntävän hiljaisuusmeditaation rinnalla harjoittaa myös tietoisuutta keskittävää harjoitusta. Keskitämme huomiomme esimerkiksi hengitykseen, esineeseen tai mantraan, ja aina kun joku ajatus pulpahtaa, ohjaamme sen hellävaroin syrjään ja palaamme hengitykseen tai tietoisuutemme kohteena olevaan sanaan/esineeseen. Tätäkin kautta voimme päästä kiinni tietoisuuden mereen.

Jotkut pitävät tämän tyyppisiä mielen hiljentämisen ja keskittämisen harjoituksia vasta tietoisuustaitojen lämmittelyvaiheena. Lukemattomien uskonnollisten suuntausten traditioissa on paneuduttu meditoiden syvällisiin henkisiin kysymyksiin, kuten ”Kuka minä olen?” Näissä meditaatioissa tutkimusprosessi on tärkeämpi kuin oikean vastauksen löytäminen.

”Meditatiivisessa tutkimusprosessissa voit heittäytyä mereen surfailemaan, aaltojen vietäväksi.”

Meditatiivisessa tutkimusprosessissa voit heittäytyä mereen surfailemaan, aaltojen vietäväksi.  Et takerru yhteenkään ajatukseen, vaan läsnäolevasti, tarkkailijana,  aistit kaikenlaisia kehollisia tilojasi. Niitä ilmaantuu ja häviää kuin meren aaltoja.

Taideterapeuttisissa prosesseissa ja hypnoterapiasta hyödynnetään tätä meditatiivista tilaa. Voit tutkia, keinuen ja kelluvan tilojesi aalloilla,  sisäistä maailmasi. Voit tehdä sen aistimalla vaikkapa tilojasi luovasti ja leikillisesti vuorotellen minä-näkökulmasta ja hän-näkökulmasta käsin.  Tämä tarkoittaa sitä, että olet välillä tilojesi tarkkailija ja välilä samaistut tilaasi,  heittäytymällä aaltoon. Tämän tyyppinen harjoittelu vaatii juurevuutta ja itsen vakauttamistaitoja, ja siksi harjoittelu on hyvä aloittaa ohjauksessa.

Annat mielesi tuottaa mielikuvituksellasi kaiken mahdollisen, takertumatta kuitenkaan yhteenkään tilaan.  Tällöin harjoittelet tietoisuustaitoja,  jota kutsutaan myös parallelliksi ajatteluksi.  Huomaat ajatustesi tulevan lukemattomista keskuksista, erilaisista tiloista, käsin. Nämä kokemustilasi ovat elämäsi varrella oppimiasi ajattelu-, tunne- ja käyttäytymismalleja. Voit oppia ohjaamaan näitä tilojasi, ilman että automaattisesti samaistut tiloihisi. Voit antaa taiteellisen luovan muodon erilaisille tiloillesi. Annat vihalle, iholle, intohimolle, rakkaudelle ja muille tunteillesi muodon.

”Meditaation voi ajatella rakentavan ekumeenisen sillan eri uskontokuntaa edustavien ihmisten välille.

Meditaatiota voi harjoittaa, olet sitten ateisti, kristitty, muslimi, buddhalainen tai jonkun muun uskonnon/aatteen edustaja.  Näin menneen joulun kunniaksi laitan tähän huippu suositun Eckhart Tollen linkin, jossa hän avaa meditaatiota sekä kristillisestä että buddhalaisesta näkökulmasta. Meditaation voi ajatella rakentavan ekumeenisen sillan eri uskontokuntia edustavien ihmisten välille. Kristinuskon ystävälle suosittelen myös amerikkalaisen fransiskaanipapin, Richard Rortyn, kirjoja ja YouTube-videoita. Hänen ajattelussaan vallitsee yli uskontojen ylittyvä syvällinen ekumenia.

Luovien meditaatioharjoitusten tavoite on, että kykenemme vapauttamaan mielemme vanhoista, jäykistyneistä, totunnaisista henkilökohtaisista ja kulttuurisista ajattelumalleista. Lähdemme tutkimaan uteliaan peilaavasti (sisäistä) uskomus- ja arvomaailmamme. Heittäydymme kehoamme kuunnellen ja mielikuvitustanne hyödyntäen tietoisuuden meren aalloille.

Taideterapeuttisissa menetelmissä hyödynnetään luovia meditaatiotapoja, hyödyntäen tietoista hyväksyvää läsnäoloa.  Puhutaan myös sosiokognitiivisesta mindfulnessista.  Kun olet sosiokognitiivisesti tietoisesti läsnäoleva, olet herkkänä asiayhteyksille ja avoinna uudelle informaatiolle. Tämä voi tapahtua antamalla improvisoitua, spontaanita taiteellista muotoa, tietoisuuden sisällölle.

”Meditatiivinen itsensä tutkiminen on ollut eräs psykologiassa aliarvostettu laji.”

Kykenet luovien menetelmin avulla löytämään uusia erittelyjä ja luovan ajattelun kategorioita mielellesi;  olet vastaanottavainen todellisuuden monille erilaisille näkökulmille.Meditatiivinen itsensä tutkiminen on ollut eräs psykologiassa aliarvostettu laji.

Mielemme ei ole vain jotakin, joka meillä on automaattisesti, vaan se voi olla, erilaisten meditaatioharjoitusten kautta, aktiivisen kehittämisemme kohde. Voimme tulla kehotietoiseksi, jolloin saatamme aistiemme ja mielikuviemme avulla, tarkkailijatilasta käsin, tutkia ja muokata omia uskomuksiamme ja arvojamme kehoamme kuunnellen.

Lopuksi

Pidän Lauri Rauhalan (Mitä meditaatio on, 1992) tavoin oman tajunnan tutkimusta, ja sen mukana tapahtuvaa inhimillisen kokemuksen kehittämistä, ihmiselämän tärkeimpänä haasteena. Monet nykyihmiset ovat vieraantuneet kehostansa ja tätä kautta omasta sisäisestä viisaudestaan.

Saavutettuamme meditaation avulla läsnäolevan, havainnoivan,  peilaavan suhteen itseemme, muuttuu myös samalla koko suhteemme ulkoiseen todellisuuteen. Kykenemme elämään elämäämme yhä paremmin hyväksyvän läsnäolevasti ja todellisten arvojemme mukaisesti.

”Meditaation tavoite ei ole, että meistä tulee taitavia meditoijia.”

Meditaation tavoite ei ole, että meistä tulee taitavia meditoijia. Meditaatio ei ole suorite, jolla pönkitetään egoamme, ja tuomme esiin omaa  trendikkyyttämme ja erinomaisuuttamme.  Sen sijaan sen tarkoitus on, että kykenemme hiljentämään apinamielemme.  Tämän jälkeen kykenemme olemaan yhä enemmän läsnä sekä itsellemme että muille ihmisille omassa elämässämme, ilman että vatvomme menneisyyden kokemuksia tai elämme tulevaisuudessa. Tajuamme kärsimyksen olevan osa inhimillistä ihmisen elämää.

Kun aidosti olet saavuttanut meditaation kautta tietoisuustaitoja, kanavoituu oppimasi aktiiviseksi hyvän tekemiseksi, yhteisölliseksi toiminnaksi.  Löydät merkityksellisen tekemisen, jolla edistät globaalia ja/tai yhteisösi hyvää.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s