– Pauliina Aarva –

Kuuluuko henkisyys ja hengellisyys terveydenhuoltoon? Mitä on yksilöllinen hoito? Entä laadukas hoito?

Yksilöllisen ja laadukkaan hoidon tarjoaminen merkitsee sitä, että myös henkiset kysymykset kuuluvat hoitamisen maailmaan. Potilaalla on myös tässä suhteessa oikeus kokea itsensä kokonaisvaltaisesti hoitotilanteessa.

Mitä on yksilöllinen hoito?

Biolääketieteen hoitovinkkelistä yksilöllisyys ilmenee yksilöllisenä biologiana. Nykyaika on yksilöllisen hoidon nousukautta. Esimerkiksi syövän hoitoon etsitään entistä parempia täsmähoitoja. Niiden tavoitteena on syövän voittaminen tuhoamalla syöpäsolukkoa mahdollisimman vähin haittavaikutuksin eli siten, että mahdollisimman vähän tuhotaan hoidon yhteydessä myös tervettä solukkoa.

”Horisontissa siintää monta kekseliästä keinoa syövän selättämiseksi. Syöpälääkkeiden sokeaa syöttämistä potilasmassoille ei enää nähdä sinä kaikista viisaimpana vaihtoehtona. Geenitestit halpenevat ja diagnostiset testit tarkentuvat huimaa tahtia, minkä ansiosta hoitosuunnitelmat pystytään räätälöimään kohdennetusti kullekin syövälle ja potilaalle”, sanoo tohtoriopiskelija Hanni Uusi-Kerttula.

Hän mainitsee esimerkkinä syöpää tappavat, ns. onkolyyttiset, luonnossa esiintyvä virukset. Niitä on muokattu siten, että ne hakeutuvat elimistössä syöpäsoluihin. ”Onkolyyttiset virukset ovat turvallisia, sillä ne jättävät terveet solut rauhaan ja infektoivat vain sairaita soluja”, Uusi-Kerttula toteaa Syöpä-lehdessä 4/2016).

Yksilöllisyys voidaan nähdä myös toisesta tulokulmasta, joka ei ole vastakkainen tai vaihtoehtoinen edellä mainitulle biotieteelliselle näkemykselle.

Terveydenhuollon asiakas on myös hoitokohtaamisen yksilöllisesti kokeva ihminen. Hän on ainutlaatuinen myös henkisen ja hengellisen maailmankuvansa suhteen. Joillekin näillä asioilla ei ole mitään merkitystä, heitä ”henkinen” tai ”hengellinen” ei kosketa, mutta suurta osaa suomalaisia ne koskettavat.

”Potilaan henkisen ja hengellisen tuen on tehnyt ajankohtaseksi sekä sekularisoituminen että monikulttuurisuuden ja potilaiden oikeuksien parempi tiedostaminen. Osittain syynä on ollut myös tarve pohtia terveydenhuollon ammattihenkilöstön tehtäviä, potilaiden tarpeita sekä laajemmin koko terveydenhuollon tehtävää osana yhteiskunnallista palvelutarjontaa”, kirjoittavat Olavi Louheranta, Markku Lähteenvuo ja Mari Kangasniemi Sosiaalilääketieteellisessä Aikakauslehdessä 4/2016.

Henkisyys ja hengellisyys

Kirjoittajat tarkoittavat henkisyydellä ihmisen kiinnostusta elämän perusarvoihin, tarkoitukseen ja merkitykseen. ”Kysymykset liittyvät ihmisen hyvinvointiin ja tasapainoon suhteessa itsensä ja ympäröivän kanssa”. Hengellisyys puolestaan on kirjoittajien mukaan osa henkisyyttä ja he viittaavat sillä vakaumukseen, joka sisältää ihmisen pyhänä pitämiä asioita koskien uskomista, siitä johdettuja arvoja ja elämää ohjaavia periaatteita.

Potilaat odottavat tulevansa kohdatuiksi myös näiden asioiden suhteen kokonaisina ihmisinä. Siihen heillä kansalaisina on oikeus. Kysymys henkisestä ja hengellisestä tuesta onkin ajankohtainen.

Tarvitaan tutkimusta ja keskustelua sitä, missä määrin potilaiden henkisten ja hengellisten tarpeiden huomioimista ja niihin vastaamista tulee sisällyttää terveydenhuoltohenkilöstön tehtäviin.  (Louheranta, Lähteenvuo ja Kangasniemi 2016). Katsausartikkeli analysoi kiinnostavasti ja monipuolisesti tätä ajankohtaista aihetta.

Potilaskohtaamisen laatu on tärkeää

Henkinen, hengellinen ja psyykkinen tuki voivat toteutua potilaan ja häntä auttavien ihmisten kanssakäymisessä.

Terveydenhuollossa koko tekemisen ydin on potilaskohtaamisessa. Siellä mitataan toiminnan laatua, uskoo hallintotieteiden maisteri, tohtoriopiskelija Tiina Ketola. Hänellä on vuosien kokemus erilaisista hallintotehtävistä terveydenhuollossa, esimerkiksi potilasasiamiehenä. Potilaan oikeuksien toteutumiseen ja hyvään hoitoon pitää hänen mielestään suhtautua kunnianhimoisesti, asettaa rima korkealle.

Omien kokemustensa lisäksi Ketola sai yhden kipinän tutkimusaiheeseensa lukiessaan lääketieteellisen eettisen toimikunnan raporttia. Siinä nousi esille, kuinka kovilla terveydenhuollon henkilöstö on luoviessaan potilastyössä kaikkien oikeudellisten periaatteiden keskellä.

”Haluan etsiä vastausta tai ehdotusta toimivaksi ja   eettisesti kestäväksi ratkaisuksi. Potilaan kokemat epäkohdat ovat keskeinen tulokulmani asiaan, koska potilashan joutuu nahoissaan tuntemaan, ellei homma toimi. Ymmärrän kuitenkin henkilökunnan paineita, jotka sitä paitsi heijastuvat helposti potilaaseen. Pyrin hahmottamaan potilaan oikeuksiin liittyvää kokonaisuutta”, Ketola sanoo Polemiikki -lehdessä.

Tampereen yliopiston väitöstutkimuksessaan Tiina Ketola haluaa täsmentää potilaslain sisältöä, linjata etiikan ja oikeuden rajaa. Tutkimuksellaan hän tahtoo edistää onnistumisia ja vähentää jälkikäteisselvittelyä.

Näissä kysymyksissä on paljon pohdittavaa. Selkeitä ja yksinkertaisia vastauksia ei ole, sillä terveyden ja sairauden hoito ovat monivivahteisia, moniammatillisia ja monitulkintaisia asioita. Niitä voidaan katsoa eri näkökulmista. Siksi ne ovatkin niin kiinnostavia –  ja ennen kaikkea tärkeitä meille jokaiselle.

Terveys kun on yksi tärkeimmistä elämäämme ohjaavista arvoistamme.

Lähteet

Louheranta O, Lähteenvuo M, Kangasniemi M 2016. Henkinen ja hengellinen tuki terveydenhuollossa – kenen vastuulla? Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 53:234-241 (Nro 4/2016)

Uusi-Kerttula H 2016.Mummon menehtyminen syöpään innoitti tutkijan uralle. Syöpä 4/2016, 9-11.

Silveri P 2016. Potilaskohtaaminen on laadun mittari. (Tohtoriopiskelija Tiina Ketolan haastattelu). Polemiikki 4/2016, 12-14.