Kestävän terveydenhuollon puolesta

– Pauliina Aarva –

2017-07-26 Repoveden kansallispuisto

”Kestävän kehityksen turvaaminen edellyttäisi, että hoitoa ja hoivaa antaa aina kun mahdollista ihminen.”

”Erityisesti toiminnat, joissa inhimillisellä vuorovaikutuksella on keskeinen rooli, kuten vanhojen ihmisten hoiva, tulisi ylikansoitetussa maailmassa myös ihmisen toteuttaa. Tämä tukisi ekologisen kestävyyden lisäksi myös taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä monin tavoin.”

Näin kirjoittavat yliopisto-opettaja, terveystieteiden tohtori Jutta Pulkki ja filosofian tohtoriopiskelija Jani Pulkki Tampereen yliopistosta.

Sosiaalilääketieteellisessä Aikakauslehdessä 1/2017 julkaistussa puheenvuoro-artikkelissa kirjoittajat pohtivat mahdollisuuksia kehittää terveydenhuoltojärjestelmäämme kestävämpään, ihmiskeskeisempään ja ympäristöystävällisempään suuntaan.

Ihminen on itse kiinteä osa ympäristöään eli maapallon ekosysteemiä: muita eliölajeja, maata, ilmaa ja vettä. Olemme monin biologisin sitein kiinni luonnossa. Jos luonto ei voi hyvin, emme voi mekään.  Tämä olisi otettava huomioon kaikilla yhteiskunnan sektoreilla, ei vain energiapolitiikassa, teollisuudessa ja kaupassa.

Teknologian ja ihmisyyden tasapaino

Kestävä terveydenhuolto tarkoittaa ennen muuta sitä, että sairaala- ja terveysteknologialla, lääkkeillä ja sosiaali- ja terveydenhuollon jätteillä kuormitetaan ympäristöä mahdollisimman vähän. Se tarkoittaa sitäkin, että myös tulevat sukupolvet ovat keskiössä, kun kehittämisratkaisuja tehdään.

Kysymys on kehittyvän teknologian ja välttämättömän ihmishoivan välisestä tasapainosta. Hoivatyössä tekniikka ei koskaan korvaa ihmiskontaktia.

Meneillään olevan sote-uudistuksen kannatettava tarkoitus on parantaa suomalaisten terveyspalvelujen saatavuutta ja vähentää eriarvoisuutta. Nämä ovat erinomaisia tavoitteita. Jutta ja Jani Pulkki mainitsevat kirjoituksessaan, että sosiaali- ja terveysministeriön omassa kestävän kehityksen strategiassa on perustellusti keskeistä väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen.

Tulevien sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta strategiassa ei kuitenkaan puhuta. Terveyttä tarkastellaan edelleen irrallaan ekologisesta kokonaisuudesta eli siitä, mikä mahdollistaa meille hyvän ja terveen elämän. Strategiasta puuttuu ekologinen kestävyys.

Julkisessa sote-keskustelussakaan en ole huomannut nostettavan esiin kestävyysnäkökulmaa. Enemmänkin on puhuttu palveluketjuista, digitalisaatiosta, alueellistamisesta, sähköisistä järjestelmistä (kuten videokeskustelut yksin asuvan vanhuksen kanssa ja sähköiset lääkereseptit) ja ennen muuta julkisten kustannusten kasvun hillitsemisestä.

Apu, parantaminen ja hoiva

Sote-alalla suurin kustannuserä ovat henkilöstökulut. Niitä pyritään vähentämään muun muassa teknologisten innovaatioiden avulla. Ajatus ihmisyöntekijöiden korvaamisesta teknisillä ratkaisuilla juontuu markkinavetoisesta teollisen tuotannon ja kilpailukyvyn mallista. Sellaisenaan se soveltuu huonosti sosiaali-ja terveydenhuoltoon, jonka eetos on ja tulee olla apu, parantaminen ja hoiva.

Uskon, että kilpailutus palvelutuotannon tarjoamisessa synnyttää laadukkaampia palveluja, mikäli kilpailu on aidosti avointa ja kilpailutukseen lähdetään ”asiakas edellä”. Potilaan omat kokemukset ja näkemykset on syytä ottaa mahdollisimman pitkälle huomioon. Hänhän on itse paras oman hyvinvointinsa asiantuntija.

Lyhyellä aikavälillä ”säästöt edelle” -malli saattaa budjettiteknisesti toimia ja vähentää kustannuksia.  Ongelma syntyy, jos teknologialla korvataan liian usein ihminen auttajana.  Silloin päädytään tekniikkakeskeiseen järjestelmään ihmiskeskeisyyden sijasta. Teknologian ja hoivan tasapaino kärsii.

Kokemusvaikutukset tehon mittariksi?

Laadukas terveydenhuolto ei voi toimia kuin teollinen tuotantolaitos. Ihminen ei ole hoitoketjussa sujuvasti paikasta toiseen siirrettävä mekaaninen kone, vaan kokeva, tunteva, ajatteleva ja sielullinen yksilö, persoona. Lukemattomat tutkimukset ovat osoittaneet, että potilaiden hoitokokemukset spesifin hoitomuodon (lääke, leikkaus ym.) ohella ja lisäksi vaikuttavat hoitotulokseen. Kokemusvaikutukset, joita joskus kutsutaan myös plasebovaikutuksiksi, ovat totta ja niitä voidaan myös mitata.

Hoitokokemuksiin kuluvat kokemukset suhteesta hoitavaan henkilöön, hoitotilanne- ja tunnelma ja sille annetut merkitykset ja erityisesti kommunikaatio hoitosuhteessa. Tällaiset kokemusvaikutukset näkyvät terveydenhuollon tehokkuudessa. Hyvät kokemukset parantavat, huonot heikentävät tehokkuutta ja hoidon tuloksellisuutta.

Sote-palveluja käyttävä persoona  – jokainen meistä – ansaitsee parhaan mahdollisen teknisen hoidon sekä inhimillisen hoivan. Liputan asiakaskeskeisen sote-uudistuksen puolesta, joka toimii luontoa ja sen osana ihmisyyttä kunnioittaen ja arvostaen.

Artikkeli

Jutta Pulkki ja Jani Pulkki. Kestämätön sosiaali- ja terveydenhuoltopolitiikka. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2017:54:56-59.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s