Pään ja sydämen integraatio – muutos parempaan

Minulla on kova pää ja pehmeä sydän. Joskus hallitsevaksi puolekseni nousee faktoihin nojaava tutkija, toisinaan taas myyttinen mietiskelijä. Näiden kahden väliin sijoittuvat muut puoleni.

Tunnen olevani pieni, mutta merkittävä osa maailmankaikkeutta, luontoa ja ihmisyyttä. Ikä ja elämänkokemus ovat auttaneet integroimaan pään ja sydämen.

Kehityskaareeni mahtuu ylä- ja alamäkiä.  Päällisin puolin onnellista maalaislapsuuttani varjosti hiukan se, että jäin suuren ja vilkkaan lapsikatraan kuopuksena itsellenikin näkymättömäksi. Taipumus työnarkomaniaan ja liialliseen asioista innostumiseen juontuivat kai siitä, että en pärjännyt vanhemmille sisaruksilleni oikein millään alueella: heinäpelolla, verbaalisesti tai näppäryydessä. Tätä kuvittelin kompensoivani myöhemmin kovalla yrittämisellä ja touhuamisella.

Työskentelin sosiaali- ja terveysalan järjestöissä, valtion virkamiehenä, akateemisissa instituutioissa ja yrittäjänä. Yli kymmenen vuotta vierähti haastavissa kansainvälisissä terveysalan kehittämishankkeissa. Asuin useita vuosia ulkomailla. Pääsin mukaan eri maiden, lähinnä Itä-Euroopan transitiomaiden, kiinnostaviin terveydenhuoltojärjestelmän muutosprojekteihin. Samaan aikaan johdin akateemisia tutkimushankkeita Suomessa. Ei ollut vapaa-ajan ongelmia, koska vapaa-aikaa ei ollut. Siinä unohtui oman terveyden kokonaisvaltainen edistäminen.

Näin jälkeenpäin näyttää ymmärrettävältä, että keho ja mieli tekivät tenän. Seurasi psykofyysinen romahdus, elämässä ei näkynyt enää mieltä. Kyse oli eksistentiaalisesta ahdistuksesta, syvästä mitättömyyden ja voimattomuuden tunteesta ja oman elämän katselemisesta ulkoa päin.

Muutos avasi tietä uudelle

Siitä alkoi muutosprosessi, jossa jouduin kyseenalaistamaan perususkomuksia itsestäni ja ympäristöstäni.  Oli kohdattava  menneisyyteni haamuja. Se oli rankkaa, mutta vapauttavaa. Vähitellen pää ja sydän, järki ja tunteet integroituivat hyväksi, terveeksi kokonaisuudeksi.

Sain apua sekä terveydenhuollosta, mutta myös sen ulkopuolelta, täydentäviltä hoitajilta. Tämä tuntui hämmentävältä, sillä olin pitänyt virallisen terveydenhuollon tarjoamaa apua ainoana mahdollisena.  Mutta kun ahdistustani ja suruani pyrittiin hoitamaan pois yksinomaan lääkityksellä, vaikka tarvitsin ymmärtävää ihmistä, aloin nähdä selvemmin. Valitsin lääkkeettömän tien ja löysin täydentävältä puolelta tukea ja kannustavaa läsnäoloa.

Toivuttuani ryhdyin tutkimaan, miten muut kaltaiseni, epämääräisistä psykofyysisitä vaivoista kärsivät, selviytyvät. Otin selkoa täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen tutkimuksesta  ja niiden suhteesta viralliseen terveydenhuoltoon eri maissa. Havainnot järkyttivät. Suomen jyrkkä kahtiajako  ”tiede vastaan huuhaa” näyttää keinotekoisesti synnytetyltä ristiriidalta. Kansalaiset eivät tällaista vastakkainasettelua koe, sillä hehän käyttävät tutkimusten mukaan virallisia ja täydentäviä terveyspalveluita samanaikaisesti, rinnakkain.

Hämmennyin. Minua alkoi kiinnostaa, miksi noin kolmannes suomalaisista tutkimusten mukaan turvautuu virallisen systeemin ulkopuolisiin palveluihin ja miksi ihmiset ylipäänsä kokevat täydentävät hoitomuodot hyödyllisiksi. Kirjoitin aiheesta kirjan.

Avoimuus ja ennakkoluulottomuus

Arvostan länsimaista lääketiedettä ja suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää.  Pidän kuitenkin tärkeänä avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta samalla kun nojaan tieteeseen.  Ihmisten kokemukset, uskomukset, ajatukset ja tunteet ansaitsevat laajempaa huomiota niin terveystieteissä kuin hoitamisessa ja terveyden edistämisessäkin.

Potilas on aina paras kokemusasiantuntija itselleen.

Haluan antaa panokseni  hankkeissa, joissa avataan keskustelua  ja pyritään ymmärtämään erilaisia näkemyksiä. Näitä tarvitaan lieventämään biolääketieteellisen katsannon ja muiden terveysnäkemysten turhaa vastakkainasettelua. Potilasta ja kansalaista auttaa parhaiten avoin, moniääninen keskustelu. On arvostettava tutkimusnäyttöä, kansalaisten omia kokemuksia sekä järkeviä perusteluja hoitoa ja terveyden edistämistä kehitettäessä.

Uudistuvassa terveydenhoidossa ammattilaisten oman potentiaalin vahvistaminen on myös ensiarvoisen tärkeää.

Harrastan laulamista, metsässä vaeltelua, lukemista, keskusteluja  ja blogikirjoittelua. Kirjoittelen myös tänne Liinanblogi

Koulutus, työpaikkoja 

Nyt                      Socon Oy – Social and Health Consultants, toimitusjohtaja (vuodesta 1996)

2005 alkaen      Dosentti (terveyden edistäminen), Tampereen yliopisto

2002-2008       Terveystieteiden yksikkö, Tampereen yliopisto, osa-aikainen tutkija,  projektinjohtaja

1994-1996        Stakes (nyk. THL), projektipäällikkö

1985-1994        UKK-instituutti, tiedotus- ja koulutuspäällikkö, tutkija

1985                    Terveys 2000 (nyk. Hyvä terveys-lehti), toimitussihteeri

1979-1984       Lääkintöhallitus, suunnittelija, ylitarkastaja

1975-1978       Syöpäjärjestöt, tiedotussihteeri

Laajempi CV tässä.

Yliopisto-opinnot

1992                  Yhteiskuntatieteiden tohtori, Tampereen yliopisto

1975                  Yhteiskuntatieteiden maisteri, Tampereen yliopisto

Luettavaa  

Aarva Pauliina. Parantavat energiat – Tutkittua ja myyttistä tietoa täydentävistä hoidoista. Basam Books 2015.

Liinanblogi