Tyttö, joka kulkee elämäänsä saappaat väärissä jaloissa

Minulle on suuri haaste kirjoittaa omasta elämästä tarinallinen CV. Tämä sen vuoksi, että minussa on ollut elämän varrella niin monta erilaista puolta, joista jokainen haluaisi tulla esiin ja kirjoittaa oman tarinansa. Olen kuin valokuva-albumi, jonka lukemattomissa kuvissa virnistää eri Kati. Olen kulkenut pitkän, kuoppaisen, mutta mielenkiintoisen polun kohden yhä kokonaisempaa itseäni.

Suurisydäminen maailman suruja itkevä, henkinen Sofia puoleni minua, on sitä mieltä, että elämäni on ollut melkoinen kasvutarina. Hämmentynyt ja uhmamielinen pikku Kati raivaa tiensä keski-ikäiseksi kypsäksi itsenäiseksi Naiseksi. Tähän eheämmän minuuden kasvuun olen tarvinnut lukemattomia viisaita ihmisiä peilikseni sekä ympärilleni että sisälleni.

Elämän kompastumiset yhdistettynä jatkuvaan kouluttautumiseen, ovat kuljettaneet levottoman sieluni kohden levollisuutta ja tasapainoa. Olen löytänyt itsestäni maanläheisen äidin, kypsän Itkijänaisen, tilan,  jota olisin jo tarvinnut silloin, kun poikani olivat pieniä. Lukemattomien muiden naisten tapaan, olen kantanut syyllisyyttä puutteellisista äitinä olemisen taidoista. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä rakentaa onnellista lapsuutta, eikä myöskään olla rakastava äiti. Voimme koska tahansa lähteä korjaamaan suhdettamme itseemme, lapsiimme ja ylipäätään läheisiin ihmisiin.

Jos ruikuttava, kyyninen puoleni minua, Rouva Otsaryppy, olisi saanut aikoinaan yksin kirjoittaa tarinansa, olisi elämäni ollut melkoinen uhritarina, sarja jatkuvia epäonnistumisia. Sen mielestä olin oikea “Draama Queen”. On ollut syömishäiriötä, addiktioita ja sarja henkilökohtaisia elämän vastoinkäymisiä, epäonnistuneita ihmissuhteita, työuupumusta ja kaksi syöpäkokemusta. Se, että löysin Rouva Otsarypyn humoristisena ja elämänmuutosta katalysoivana puolenani  (se oikeastaan muistuttaa ruotsinkielistä mummiani), auttoi minua löytämään tästä puolestani myös hyviä ominaisuuksia. Luovuin uraputkielämästä ja siirryin Kuhmon korpeen asumaan. Juurutin itseni kuhmolaiseen korpimaisemaan.

Lempitarinani itsestäni on tarina pikkutyttösestä. Tyttö kasvoi vauraassa Tapiolassa kuusilapsisen perheen kolmantena tyttärenä. Tämä on kertomus pienestä virnistävästä luovasta tytöstä, joka seisoo Tyttösenä mustavalkoisessa valokuvassa, polkuauton vieressä, laastari otsassa, sormi suussa ja saappaat väärissä jaloissa. Varhaisteininä nämä taikasaappaat saivat lapsen minussa katsomaan maailmaa ulospäin suuntautuvasta, myötätuntoisesta, feministisestä ja radikaalista näkökulmasta. Vähitellen minut pakotettiin vaihtamaan saappaat oikeisiin jalkoihin.  Ehkä juuri tämä, ettei hauras Tyttönen kyennyt elämään, peilauksen puuttessansa, leikillistä minuuttansa todeksi, ajoi minut syömishäiröön ja erilaisiin muihin addiktioihin? Siksi minun täytyi löytää itselleni omat minuuteni kadonneet osat, joihin peilasin itseäni.

Se, että kuljin elämääni vuosikaudet jalat oikeissa saappaissa, ei tuntunut lainkaan mukavalta, vaan pikemminkin valheelliselta, ahdistavalta  ja keinotekoiselta. Leikillisyys ja luovuus katosivat lähes tyystin elämästäni. Vein opintoni läpi sekä lukiossa että Helsingin yliopistossa huonosti motivoituneina. Kompurointini ja yksisilmäinen elämä synnyttivät vähitellen alakuloisen ja kyynisen puoleni, Rouva Otsarypyn.

Se, että yrittää elää niin kuin muutkin, ei tuntunut koskaan istuvan tarinaani. Siksi vaihdoin keski-iässä, myötä- ja vastoinkäymisten jälkeen, saappaani takaisin vääriin jalkoihin. Ah, sitä riemua! Meno alkoi taas näyttää, kuulostaa ja tuntua oman itsen näköiseltä. Luovuuteni avautui. Samaan aikaan aloin oivaltaa yhä syvemmin tietoisuusteni rakenteet ja sen, etten ole kukaan osistani. Sen sijaan olen erilaisten kehomielitilojeni tarkkailija, niiden kautta kanavoituva energia, jonka voima siirtyi potilastyöhöni, kuvataiteisiin ja kirjoittamiseen.

Tyttönen minussa alkoi toteuttaa itseään luovasti. Se hankki mm. haitarin itselleen (se oli Tyttösen lapsuuden unelma…), ryhtyi maalaamaan ja käsittelemään kuvia. Nykyään kuvankäsittely onkin minulle yksi tärkeä tapa meditoida. Kun aivot pitää tyhjentää, alan leikkiä kuvilla ja väreillä.

Aikuiseksi kasvanut Tyttönen on saanut minut tekemään monenlaisia. Se kasvatti minusta muun muassa uteliaan bloggarin ja tietokirjailijan. Olen kirjoittanut pari kirjaa ja puolisentoistatuhatta blogia. Luovuuteni toteuttaminen on minulle oikeastaan nykyään tärkeä selviytymisstrategia. Olen oivaltanut, että kootakseni itseäni, kaikkeen tietoon on otettava luova ja utelias suhde. Luettu on pelattava sydämeen.

Eettinen kokonaisvaltainen viisaus lisääntyy ainoastaan silloin, kun kuuntelemme oman viisaan ruumiimme oireita ja tuntemuksia. Kehomme kertoo sen, minkä mielemme jättää mielellään kertomatta. Tämän päivän kulttuurissamme on aivan liikaa tietoa, ja liian vähän itsetuntemusta, kykyä omaan ruumiin kehomielitilojen nimeämiseen, aistimiseen ja peilaamiseen!

Minussa on ollut muitakin puolia, jotka ovat olleet tärkeitä valmennus- ja opetustyössäni. Vuosien mittaan myös kehittynyt tietoisuustaitojen, peilaavan luovan kirjoittamisen ja hypnoosin valmentajapuoli. Se on nimeltään Anna.  Anna on käynyt vuosikymmeniä erilaisissa terapeuttisissa koulutuksissa.  Annan tietoisuustaitokäsitys lepää kehomieliyhteydessä ja integratiivisessa, erilaisia tieteellisiä näkemyksiä yhdistävässä tieteessä.  Ihminen on sosiaalinen kehomieli, ja jotta pääsemme yhä kokonaisvaltaisempaan ihmiskuvaan, täytyy erityistieteiden avautua tieteiden rajoja ylittävälle, avoimelle ja arvostavalle vuorovaikutukselle.

Erityisesti vaikeina elämän hetkinäni, kuten syöpäkokemusteni aikoina, minua  on tukenut  hengellinen puoleni Sofie.  Suurimpina kärsimyksen hetkinäni hengelliset käytännöt (mietiskely, rukoilu) ovat antaneet minulle voimia selviytyä.  Kristillinen mystiikka ja perenniaalinen filosofia ovat viime vuosina olleet lähellä sydäntäni. Tunnustaudun kristinuskon ystäväksi, mutta haluan ylittää uskontojen ja aatteiden välisiä raja-aitoja.

Valmentajapuolelleni, Annalle, tärkeä oivallus on ollut, että tietoisuustaitojen tärkeä osa on mielitaju, se kuinka kykenemme aistimaan ja hahmottamaan omia erilaisia “puoliamme”, joita se kutsuu nykyään kokemustiloiksi. Mitä paremmin kykenet aistimaan ja peilaamaan omaa sisäistä kokemustasi, omia erilaisia puoliasi, sitä paremmin kykenet aistimaan ja hahmottamaan toisen ihmisen puolia.  Olennaista luovassa Sisäinen teatteri -prosessissa  on, ettet samaistu tiloihisi, vaan suhtaudut itseesi luovasti,  avoimen uteliaasti ja leikillisesti.  Leikillinen ja luova suhde omaan itseen, voi tuottaa sinua eheyttäviä hedelmiä. Elämästä ei pidä tehdä liian vakavaa projektia. Nykyiset neurotieteet tiedostavat myös tämän: Muodostumme erilaisista tiloista, jotka olemme sisäistäneet itseemme toiston kautta.

Hammaslääkäripuoleni oli viitisentoista vuotta sitten valmis heittäytymään sairauseläkkeelle.  Työuupumus ja syöpä söivät sen voimia. Hammaslääkäriosastani oli tullut oikeastaan liian läheinen kaveri Rouva Otsarypyn kanssa. Tämä puoleni minua kuiskaili sen korvaan,  että oli alun alkaen virhe, että luin itseni hammaslääkäriksi. Olen kuulemma aivan liian luova tyyppi tähän ammattiin! Nykyään Hammaslääkäritilani nauttii siitä, että voi toimia osana kokonaisvaltaista viisauttani. Sillä ei ole enää kiirettä eläkkeelle.

Nykyään toimin kliinisessä työssäni yhä enemmän läsnäolevana kokonaisempana itsenäni, mikä tekee työstäni palkitsevampaa ja luultavammin myös kokonaisvaltaisesti parantavampaa. Minun ei tarvitse piilottaa itseäni enää normatiiviseen, autoritaariseen rooliin, valkean hammaslääkäritakin sisään.

Nyt kun toteutan monia itseni puoliani itsestäni vapaammin, on kokemukseni itsestäni eheämpi. Ehkä siksi tällä hetkellä maistuu valmennuksen ja koulutuksen lisäksi jälleen myös hammaslääkärin kliininen työ. Tärkeä osa työniloa tulee potilaan kohtaamisesta kokonaisena ihmisenä. Potilas ei ole minulle vain esineellistetty toimenpiteiden kohde, vaan iloitsen käden työn lisäksi potilaitteni tarinoista. Olen saanut huomata, että on tilanteita, joissa tärkein kysymykseni vastaanotollani potilaalleni on, “Mitä sinulle kuuluu?”.

Nykyään harvemmin pohdin enää monipuolisuuttani, mutta olen huomannut, että elämän muutoksissa ja kriisitilanteissa tilani ovat käytettävissä. (Tässä  tarinassani muuten oli vasta kokemustilojeni ydinjoukko – niitä on muitakin).  Nykyään tiedän, että mielikuvitukseni ja ystävieni/läheistesi avulla pystyn kursimaan itseni jälleen kokonaisemmaksi ihmiseksi, vaikeissakin elämäntilanteissa. Esimerkiksi syöpäkokemuksieni aikana olen aktiivisesti kirjoittanut eri puolieni kanssa. Kriisiin liittyvästä tietoisuuden kaaoksesta voi nousta luovuuden – runojen, mielikuvien, kuvien ja tarinoiden –  avulla jälleen uusi järjestys.

Koulutukseltani olen hammaslääkäri, hypnoterapeutti (Tampereen yliopiston kolmivuotinen koulutus, lopputyönä tein tutkielman integraatiossa hypnoterapiasta), NLP Trainer, ja mindfulness-ohjaaja ja olen käynyt läpi erinäisiä lyhyempiä ratkaisukeskeisiä ja muita koulutuksia (mm. EFT). Olen vetänyt työpajoja ja luennoinut erinäisissä tilaisuuksissa ja valmentanut mm. kansalaisopistossa luovaa kirjoittamista tietoisuustaitona. Otan vastaan myös hypnoosi- ja tietoisuustaitovalmennus asiakkaita, joille tarjoan mahdollisuutta myös peilaavaan, itsehoidolliseen kirjoittamiseen.

Työpaikat:

Ympyrätalon Hammaslääkäriasema , Helsinki (1986-88)

Näkin Hammas, Helsinki,  vastaava hammaslääkäri (1988-98)

Hammahaltiat, Helsinki (1998-2004)

Taikatiimi, Jyväskylä, vastaava hammaslääkäri (2002-2004)

Oral, Jyväskylä, vastaava hammaslääkäri (2005-2007)

Kuumussa Virtaa Oy  – hammaslääkäri-, valmennus- ja  koulutuspalvelut (1998 – )

Aija  Hammas Oy, Kuhmo, vastaava hammaslääkäri (2010-)

+++++++

Täältä löytyvät blogini Anna ja hänen ystävänsä ja Mielen monet puolet

Vedän facebookissa kahta ryhmää:  Tietoisuustaidot ja Sisäinen teatteri – Inner Theater

Sähköpostini:   esisuomi (at) gmail.com

Luettavaa:  

Kati Sarvela, Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy 2013